keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Valkea hymy valkealla seinällä

 Kaverini tyttöystävä tuli valittamaan minulle, että jokaisessa kuvassani mulla on samanlainen hymy. Otan toki kritiikin ihan asiallisena, mutta aloin sitten miettimään. Miksi ihmiset näyttävät kaduilla niin tympeältä? Onko se väärin, että tykkään hymyillä aina kun voin? Hymy voi jopa piristää toisen päivää. Hymy on mulle avain parempaan.
  Pidän aina naamassani saman hymyn. Se on vähän niin kuin herpes, saat sen pois, mutta se aina tulee takaisin. Jos olen surullinen, hymyilen. Jos olen iloinen, hymyilen. Jos petyn, hymyilen. Kun mulla tulee tukala tilanne ja ahdistun, mä hymyilen. Kun joku vittuilee mulle, mä hymyilen. Merkiksi, että minua et voi lannistaa. Jatkan hymyilyä, vaikka maailma halkeaisi kahti.
 Tiedän, että asia paranee sillä, että pidän naamassani sen saman hymyn. Pidän sen toivon, että jonain päivänä asia paranee. Ei ole väärin hymyillä vai onko? Musta maailmassa olisi parempi olla, kun vastaan kävelevä ihminen hymyilisi minulle. Tulisi semmonen olo, että minut on luotu olemaan tässä. Sen takia mä aina hymyilen.
 Kun koulussa kävi koulukuvaaja, kaikille muille hän sanoi: ''Hymyä huuleen'' Kun minun vuoro tuli, niin istahdin jo valmiiksi hymyilevänä. Huomaatteko? Muita pitää käskeä hymyilemään, mutta mä hymyilen mielellään. Miksi se pitää olla käsky? Miksi muut ihmiset ovat niin tympeitä? En todellakaan yleistä, mutta suurin osa ihmisistä joita tunnen ei hymyile mielellään. Kun hymyilet käytät vain yhtä lihasta, mutta kun olet suru-naama niin rasitat monia lihaksia. Mua ärsyttää eniten tässä maailmassa se, kun lähestyt jotain ihmistä tervehtimällä yms. Ei ikinä tule vastaukseksi hymyllä varustettua tervehdystä. 
Uskon, että monet ihmiset tutustuu ja lähestyy mua sen takia, että hymyilen. Hymy näyttää sen, että minä olen positiivinen ihminen. Lähestyttävä, niin kuin kaikki aina minulle sanoo. Ehkä se voi olla outoa, että olen ainoa joka jaksaa pitää hymyn päivästä toiseen. Mutta se on osa mua. Oon vain oppinut elämässäni sen, että hymyilemällä maailma näyttää paremmalta. Ainakin mun silmissä.
 Toivon, että jonain päivänä ihmiset oppisivat käyttämään heidän kauniita hymyjään. Hymyile elämälle, niin elämä hymyilee takaisin.
xoxo: Nimo

3 kommenttia:

  1. Sulla on kauniita ajatuksia. :) Itse olen koulussa aina sellainen etten hymyile kuin kavereille (ja heitäkin on vähän). Nyt olen vaihtamassa koulua ja haluaisin oppia hymyilemään enemmän, koska tiedän että näytän paremmalta kun hymyilen ja jotenkin tykkäisin olla enemmän sellainen hymyilijä kuin aina vakavalla naamalla. Jotenkin hymyileminen on vaan enemmän mun juttu. Tosin oon niin ujo niin saa nähdä miten käy... D:

    Muuten, täytyy lisätä että luin sen jutun susta joka oli Suosikissa (en muista kommentoinko jo sitä). Mutta musta se oli tosi hyvä. :D

    VastaaPoista
  2. Olet todella kaunis, kun hymyilet! Kauniilta sun sieluskin vaikuttaa.

    VastaaPoista
  3. Mulla on tapana kans kulkea kaduilla hymyillen, ja keskustassa saan usein outoja katseita jos hymyilen yksinäni. Mulla on vaan aika hassu hymy, mun suunpielet saattaa kääntyä vähän alaspäin mutta sen kuitenkin erottaa hymyks. :D mulla on niin monta tapaa hymyillä. Hymyily on mahtavaa! Jatkat vaan hymyilyä, pelastat varmasti monen tuntemattoman ihmisen päivän hymylläs :)

    VastaaPoista