Itse olin porukan nuorin, 18-vuotias somalitaustainen musliminainen. Toisin sanottuna kaikin puolin kuuluin vähemmistöön. Yleensä mun ikäiset somalitytöt ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, sillä niin on opetettu. Mutta miksi ei saisi puhua/kritisoida asioita julkisesti jos ne tuntuvat omasta mielestä väärältä. Tämän mä halusin viedä studiolle, kaikkien niiden nuorien muslimityttöjen äänen joka oli hiljennetty. Edustin myös itseäni, omia kokemuksia ja mielipiteitä, joita en kumminkaan voinut täysin sanoa lähetyksessä sillä oli niin vähän aikaa.
Nyt kun olen kotona, ja katsonut kaikkia niitä kommenteja joita mä olen saanut, olen päättänyt avata teille suuni asioista jossa ohjelmassa en ehtinyt sanomaan. Ensimmäinen kysymys oli, että onko Islam rauhan uskonto? Islam on rauhan uskonto, mutta se miten ihmiset ovat tulkinneet uskonnon ja käyttäneet uskoa vääriin asioihin kuten sotimiseen, ei ole osa rauhaa. Mä uskon siihen, että islam on hyvä asia, mutta ihmiset jotka ovat harjoittaneet sen väärin ei taas ole. Ihmiset jotka lähi-idässä sotivat uskon nimeen tuovat ihan väärän kuvan tästä uskonnosta. Itse muslimina voin sanoa, että islam on väärinkäytetty uskonto ja ehdottomasti väärin ymmärretty uskonto.
Tämän todistaa täysin se, miten Suomen nuorin imaami vastasi katsojan kysymykseen-Miten islam suhtautuu homoseksuaalisuuteen? Lyhyesti ja täysin rennosti hän vastasi: Rangaistuksella, elikkä kuolemantuomiolla. Tämä shokeerasi minut, olisin halunnut ottaa sateenkaarilippuni esiin ja heilutella sitä kaikille studiovieraille. Miten tämä kyseinen ihminen pystyi sanomaan Islamia rauhan uskonnoksi, ja tämän jälkeen kumota juuri sanomansa tämällä kommentilla. Onko rauha sitä että tappaa toisen? Ymmärrän, että ei oikeastaan mikään uskonto hyväksy homoseksuaalisuutta. Mutta eikö uskonto ole ihmisen ja Jumalan välinen yhteys? Islamissa uskotaan myös siihen, että Jumala loi sinut. Miten Jumala joka on luonut kaikki homotkin voi vaatia rangaistusta heille? En usko, että Jumala niin tahtoo, vaan nämä kaikki ihmiset jotka käyttävät Jumalan sanaa väärin.
Oman puheenvuoroni nuorena naisena ja huivittomana muslimina herätti samantien sekä studiossa, että studion ulkopuolella ristiriitaa. Sanotaan, että ihminen voi päättää pukeeko huivia tai ei, mutta silti minut tuomitaan huonommaksi muslimiksi koska en käytä huivia. Tässä on täysin kyse siitä, että ihmiset tekevät muuta kuin mitä sanovat. Mäkin voin sanoa tiettyä mutta käyttäytyä täysin vasta kohdin. En ymmärrä, miksi ketään pitäisi tuomita huonommaksi muslimiksi, jos ei käytä huivia. Mä olen täysin rehellinen itselleni, sekä Jumalalle. En esitä jotain mitä en ole, ja jotain mitä en koe omaavani. Mietitään niitä kaikkia musliminuoria, jotka väittävät olevansa ääriuskovaisia ja käyvät moskeijoissa päivittäin rukoilemassa. Silti viikonloppuisin samat nuoret löydetään ympäri humalassa kaupungin baareista. Onko tämä oikein uskomista? Tämä kertoo musliminuorten suuresta paineesta olla osa molempia kulttuureja, mutta tämä on mun mielestä täysin tekopyhä uskovaisuutta. Juuri tämänlainen ihminen on niitä jotka katsovat minua vinoon kun kävelen kadulla täysin omana itsenäni mutta myös säilyttäen uskoni. Itse toivon musliminuorten avaavansa suunsa, ja olevansa rehellisiä itselleen. Keskitytään mielummin tärkeämpiin asioihin kuten kouluttautumiseen kun toistemme tuomitsemiseen.
Kaikin puolin kokemus oli hyvä, vaikkakin sain sekä kehua että tuomitsemista studiovierailta ja kaikilta katsojilta. Haluan muistuttaa, että mä olen sen verran vahva tyttö, että mua ei herpauta vaikka mun blogiin täyttyisi ulkonäköäni tuomitsevia kommentteja. Mä olen täysin sinut itseni kanssa, ja toivon että jätetään ne ala-aste ikäisten läskiksi haukkumiset sinne ala-asteelle. xoxo: Nimo