maanantai 31. lokakuuta 2011

Greetings from Lahti


         (Varoitus; Teksti sisältää paljon turhia kuvia, ja traumaattisia kokemuksia)

Ajettiin 70 km itään, nrj soi ja tytöt nukku koko matkan. En oo koskaan tajunnu ihmisiä, jotka pystyy nukkuu autossa, ne kaikki töyssyt yms häiritsisi mua. Ehkä oon vaa prinsessa ja löytäisin herneen 10 patjan alta. Päämääränä oli Asikkala, missä meijän mökki sijaitsi. Automatka oli reissun tylsin kohta, kaks tuntia pelkkää motaria.

 Vihdoin päästiin perille, kello oli jo kuus. Mahat kurni ja edessä oli joukko nälkäisiä naisia, huom naiset on vaarallisia nälkäisinä. Tehtiin ruokaa ja ilta sujahti katsellen titanicia ja jotain kauhuleffaa. Näin titanicin ekaa kertaa vklpuna, itketti ihan sikana. Oli niin koskettava. Vihdoin päästiin saunaan, olin oottanu sitä kauan


95% miehistä ei nää tässä kuvassa tonnikalapurkkia, mutta 100% naisista näkee
 Seuraavana aamuna pöytä komeili pekonilla ja munilla ja kaiken maailman herkuillla. Aattelin ''kuka tarvitsee miehiä ku on ruokaa'' Kun masut oli täynnä lähettiin pyöräilee, aurinko paisto. Matkalla pysähyin ku kunto ei kestäny ja viereeni tepasteli hevonen. Säikähin ihan sikana, koska se oli iso ja näytti dinosaurukselta, mutta tää hevonen oli maailman söpöin. Se katto mua suoraan silmiin, ihanku se ois halunnu sanoo jotain. No ois sanonu niin oisin ehtiny kauenmmas, sillä tää hevonen nosti häntäänsä ja päätti tiputtaa perästään pari mun näköstä papanaa. Hyi, se siitä söpöydestä.







Motherfucker!

Lähettiin takas mökille, laitettiin kasvonaamiot ja puhuttiin tyttöjen juttuja eli paskaa seksistä, miehistä ja kaikesta taivaan ja maan välisestä. Rentouduttiin ja annettiin kaiken vaan unohtua. Puhelimeni soi, ajattelin ''ei, en jaksa vastata'', mutta oli pakko, entä jos se oli tärkee? Síellä oli rakas ystäväni, joka soitteli että tulenko halloween bileisiin ja et siel oli kova meno. Ai oks tänää halloween? miks en tienny? ajattelin. Minuutin ajan aattelin, että meen pesemään kasvonaamion pois ja meikkaa ja kihartaa hiukset ja lähen viihteelle. Katoin ikkunasta ulos ja tajusin, että olen keskellä metsää. Enkä muutenkaan halunnu vielä palata Espoon koviin kulmiin.  Puhelimen taustalla kuulu musiikin ja örvellyksen sekotus, mutta päätin jatkaa rentoutumistani.
Mentiin nukkumaan tosi myöhään ja meinasin simahtaa heti, mun luksussänkyyn, mutta en voinut vintiltä kuului outoja ääniä. Jälkeen päin ne äänet paljastu hiireiks, meijän mökillä oli hiirijä ja en tienny niist. HYI.
 Seuraava aamu oli pelkkää kaaosta, sillä naisethan ovat sikoja ja mökimme näytti sikalalta. Meijän oli pakko siivota ennenku lähettiin lahteen. Mitä lahessa? Ihan turha paikka. Aattelin minä, mutta shoppailu kelpaa mulle ihan missä vaan. Käytiin eka paikallisella kirpparilla ja löysin aivan ihanan laukun sieltä. Oli pakko ostaa se. Sitten lähimme kauppakeskukseen, ja kiersimme ginatricotit, spirit storet, lindexit, onlyt ja kaikki vaatekaupat ja käteen jäi monta pussia vaatteita. Oon törsääjä! Ostan ja sit mietin. Jos törsääminen ois rikos, oisin aina telkien takana.



   
    Shoppailun jälkee tuli nälkä ja suunnistimme lähimpään intialaiseen. En ollu ikinä syöny intialaista ruokaa, enkä ikinä tuu uuestaan syömään. Tarjoilija kysy ''mitä sulle?'', katoin ruokalistaa tanduuri chicken, barbara tai baryuuni. Olin vähä öö? Vähä vaikeeta tilata, jos ei tiiä mitä se on. No arvoin sieltä listalta jonkun ja aattelin uhrautuu. Meni yli tunti että saatiin ruokaa pöytään, sillä ravintolalla oli vain yksi työntekijä. Intialainen ruoka on tulista, rasvaista ja tosi pahaa ruokaa. En suosittele kellekkään, menkää mielummin heseen. Kaiken tän säätämisen jälkeen kierreltiin lahessa ja tajusin että lahessa on harvinaisen rumia miehiä. Sinne en enää eksy!
Rakkaudella; Nimo

perjantai 28. lokakuuta 2011

Ei kaikkea tarvitse niellä

Päivän puheenaihe; Tupakka
   Se on ihan kauhee keksintö, ei sitä ois pitäny ikinä kehittää. Se on koukuttava ja tappava paskiainen. Et pääse siitä irti jos kerran oot jääny koukkuun, ainaki mulla on silleen. Se pikku hiljaa huonontaa sun terveyttä, vaikka et edes huomaa, että niin tapahtuu. Sitten sä valaistut et täs maailmas on muutakin, kun toi henkeäsalpaava imettävä juttu. Mutta ei yrität lopettaaa, with heart and soul, mutta et vaan onnistu. Ärsyttää kun ihmiset sanoo ''joo no se on ihan helppo lopettaa'', muttakun ei oo. Helpommin sanottu ku tehty.
    Ja se et, porukka lannistaa sua, eikä usko et pystyt lopettaa. Esim mun rakkaat luokkalaiset. Sanot et nyt mä lopetin ja ne on heti sillee ''niinii, lehmätki lentää. ota tost''. Siis maailman ärsyttävin asia tällä hetkellä. Ja sitku mä aina sorrun siihe, AINA. Miks en osaa sanoo ei? Kyl mä osaan sanoo, mutku ei se vakuuta ihmisiä. Mistä lähtien musta on tullu näin pussy? Et yks asia on vaan vaikeeta, niin vaikeeta etten pysty päästää irti. Ihmiset sanoo mulle et se on se asenne, eikä muuten oo. Oon oikeesti motivoitunu lopettamaan, mutta en tiiä onko henkisesti tarpeeks vahva lopettamaan?
   Tupakkaa näkee ja haistaa kaikkialla, ja siitä on muutenki tullu mulle tapa. Jos mä lopetan, mitä mä teen ku pitää odottaa vartti bussia, mutta en saa tupakoida? Alan soittaa harmonikkaa oikeesti. Siis miten joku pieni asia voi vaikuttaa sun mieleen, kehoon ja terveyteen niin paljon? Sillo ku alotin tupakoimaan aattelin ''en mä ikin jää koukkuun, mä pystyn lopettaa ihan koska haluun'' mut näin ei käynykkään. En haluu polttaa viiskymppisenä ja olla katkera siitä.
  Luin kerran kirjan tupakan lopettamisesta(en oikeesti lue kirjoi, mut sain joululahjaks) ja siinä luvattiin et varmasti pystyt lopettaa tupakoinnin ku oot lukenu tän kirjan. Se oli ihan turha siin vaa selitettiin et kui pahalta se maistuu yms. Asioita mitä mä tiesin jo. Se kirja jotenkin pisti mut aattelee et oon jotenki paha ihminen ku tupakoin. Näinhän ei oo, ei tommonen tee musta mitenkää pahaa ihmistä, tottakai se vaikuttaa siihen miten ihmiset mua näkee. Ehkä ne ei aattele et oon niin asiallinen ku tupakoin mut sit taas kaikki isot pomot vetää hirveet sikarit, et ne vaikuttaa uskottavammalta aight?
  Tupakka on yksinkertasesti, koko yhteiskunnan ja koko maapallon ongelma. Suomessa tupakan myyntiä yritetään saada laittomaksi. Mitä ideaa muka siinä on? Miettii et nuuskakin on Suomessa kielletty, mut ihan kokoajan sitä tuodaan ruotsista ja vaikka kiinasta jos on tarve. Se on riippuvuus, se on yhtä koukuttava kun pilvi. Ja itseasias pilvi on jopa terveellisempää ku tupakka. En mitenkää aijo sanoo et alkakaa mielummin vetää sitä, koska sit se on ihan ku paikkais riippuvuuden riippuvuudella. Ei mitään järkeä ja muutenkin oon koko mun elämän ollu huumeita vastaan. Se on niin monia läheisiä ihmisiä tuhonu. Mutta miks ihmeessä ihmisiä pakotetaan lopettamaan? Mun mielestä se on ihan oma tahto haluuko vaarantaa omaa terveyttä? koska loppu peleissä jokainen vastaa omista keuhkoista.
     Mua kans ärsyttää ku aina jauhetaan mitä kaikkee pahaa tupakas on. Mut miettii et mitä hyvää siinä on? Mun bilsan opettaja karjuis nyt EI MITÄÄN. Mut mun mielestä on. Tupakka oikeesti tuoksuu hyvältä, tosin se voi johtuu et oon tuhonu mun hajuaistin, niin en haista sitä oikeet hajuu. Se auttaa tylsyyteen, se on vähän niinku viihdike. Se sosiaalisoi sua, et sanotaan et tupakoitsijoilla on sosiaalinen elämä. Sillä kävelet vaikka kadulla ja sieltä tulee ihminen yleensä et puhuis sille, mut sit sä tarviit tulta. Saat siltä tulta ja alatte juttelemaan ku satutte oottamaan samaa bussia. Siinä on heti uus tuttavuus. Tupakointi auttaa mielenpahaan, tää on väite on pelkkä oma mielikuva et se auttaa. Luulet kokoajan et se auttaa sua ku toistelet sitä ite omassa päässä. Tupakointi auttaa mua nyt unohtaa tän vitutuksen. Niin loppujen lopuks se tekee niin, tai tunnet olos paremmaks. Se on vähän niinku jos aattelet et ääh ärsyttää, mut jos meen lenkille se auttaa. Niin se oikeesti auttaa koska sä uskot siihen ihan täysillä.
  Tupakka tulee olemaan ongelma nyt ja aina, ei se koskaan täältä poistu vaikka kui yrittäis. Tupakointia ei oikeesti kannata alottaa, tiiän se on tyhmää ku porukkaa vaa jauhaa ei kannata. Koska sit sä haluut tietää et millasta se on. Mut usko pois et oikeesti haluu tietää, se on jotain aivan kamalaa. Ja toivottavasti jonain päivänä pääsen tosta asiasta irti. Wish me luck!


xoxo Nimo