maanantai 22. huhtikuuta 2013

Miksi minä olen sinkku?


 
 Tiedätkö ne ansaitut viikonloput, kun pistät parhaasi päälle ja keräät tyttökaverisi suuntaaksenne hienoimpiin bileisiin tai baareihin? Just semmonen viikonloppu takana. Kaiken lisäksi juhlittiin ja surtiin samaan aikaan kaverini sinkkuuntumista. Kyllä, erotuksia tapahtuu muualla kun matikkalaskuissa. No lähdettiin heti ensimmäisenä kaverini tupareihin, jotka oli ihan kivat. Niistä ei sen enempää. Kun suuntasimme takaisin kotiin ja istahdimme junaan kolmen ystäväni ympäröimänä, kolme poikaa tuli siihen hauskuuttamaan meidän iltaa vielä enemmän. Musta tuntuu, että jokainen sinkku tyttö törmää tai on jo törmännyt tähän samaan kysymykseen, jonka tämä erittäin hyvännäköinen herrasmies(jos luet tätä, ota ehdottomasti yhteyttä) sanoi minulle: Miksi sinä olet sinkku?
 Iän ikuisuutta sinkkuuttani pahentaa vielä se, kun joku kysyy sitä sinulta. Tuntuu kun joku löisi minua tuolilla joka on täynnä niittejä ja piikkejä suoraan päin näköä niin että seuraavana päivänä jonotat Jorvin päivystyksen luukulla. Yleensä mä vaan vastaan siihen jotain ''hmm, en tiiä''-tyyppistä nopeasti ja vaivaantuneesti. Mutta koska mä en häpeä mun sinkkuutta, mä päätin, että nyt mä laitan mun ghettopyllyn tähän penkille ja kerron teille miksi minä Nimo Samatar olen sinkku?
1. Mä en tykkää jakaa
Mä oon oikeasti aika itsekäs ihminen, etenkin ruuan suhteen. Mua ärsyttää jakaa mun kavereita jonkun miehen kanssa. Musta tuntuu, että en pystyisi sietämään jos mun kaverit ja mun mies hengailisi sillä aikaa kun mä olen töissä tai muualla. Mua ärsyttää kun joku erittäin hyvännäköinen koskee mun ruokaan jota mä oon koko työpäivän himoinnut. Mun lautaselta ei syö kukaan muu kun minä. Mua ärsyttää ajatus, että parisuhteessa pitäisi jakaa asioita. ''What's mine is yours''-sanonta tuo mulle oksennuksen suuhun kylmien väreiden kera. Mun poikaystävä pitäisi olla sellainen, jolla on myös oma elämä ja lautanen. Mä en myöskään tykkää yhtään, jos joku koskee mun puhelimeen tai katsoo mitä chattailen jonkun toisen kanssa. Pidä ne silmät vaan siellä omassa ruudussa.
2. Mä en löydä ketään joka täyttää mun kriteerit
Toisin sanottuna, mä olen aika vaativa ihminen. En nyt tarkoita sitä, että mulla on kotona lista jossa lukee millaisen miehen mä haluan(ainakaan en myönnä mitään). Mä en vaan yksinkertaisesti löydä ketään, joka vetäisi maton alta ja saisi jalat spageteille. Aina kun tuntuu siltä, että löysin sellaisen, kaikki menee tosi pahasti pieleen ja jään perään itkemään kun mikäkin surullinen tuhkimo.Välillä myös syytän itseäni, koska tuntuu, että valitsen vääriä ihmisiä. Esimerkiksi kesällä mulla oli tilanne, jossa kaksi poikaa ihastui muhun ihan täysin. Toinen oli ihanan kiltti, rento ja rauhallinen, joka jollain tavalla rauhoitti tälläistä kova äänistä ja menevää tyttöä. Just sellainen jätkä joka piti kädestä kiinni ja silitti poskea kunnes nukahdin. Toinen taas tosi pahis, joka aina kiusasi ja välillä jopa haukku mua tosissaan. Hän ei ikinä halunnut näyttää mua hänen kavereille taikka näyttäytyä yleisillä paikoilla. Just sellainen jätkä joka aina oli baareissa tai jossain kavereitten kanssa, jolloin en ikinä voinut luottaa oliko hän oikeasti vaan minun kanssa? Kumpaan minä ihastuin? Tähän jälkimmäiseen. Joka loppujen lopuksi muussasi mun sydämen sauvasekoittimella ja syötti sen koiralleensa.
3. Mä oon niitä tyttöjä, jotka itse on lihavia, mutta haluaa maailman kuumimman jätkän
Mä en ole pinnallinen ihminen, mutta monesti annan itsestäni sellaisen kuvan. Mä haluan miehen, joka miellyttää mun silmää. Ulkonäöllä on väliä, oikeasti. Ulkonäköön ihastutaan ja luonteeseen rakastutaan. Mulla on vaan se huono puoli tässä, että aina kun mä pidän jotain jätkää silmää miellyttävänä niin sisältä hän on ihan biojätettä. Ei mitään kiinnostavaa tai kerran jo jauhettua. Kumminkin mä uskon siihen, että jonain päivänä ratikassa mun silmien eteen kävelee prinssi uljas, joka ihastuu mun ulkonäköön ja vie mut kuuhun kaljalle.
4. Mä vihaan romantiikkaa
Mä vihaan oikeasti romanttisia asioita. Mä en halua mitään kukkia, vaan pussin sipsiä ja jos haluut olla erittäin romanttinen niin osta dippiä sipseille. Mä en kestä mitään hiuksien silittelyy ja romanttisen elokuvan katsomista käsi kädessä. Mä mielummin istun vierekkäin, heitän jotain kuivaa läppää ja pelataan jotain hullua sotapeliä. Kyllä, mä olen just niitä tyttöjä. Mä vihaan kuutamokävelyjä, ja tunnen oloni niin vaivaantuneeksi, että tekisi elämäni ensimmäistä kertaa mieli juosta kotiin yrjö suussa. Mä en pysty sietämään lellittelynimiä. Kulta, muru ja rakas vielä menee, mutta heti kun rupeet kutsumaan mua hanipuppeliksi niin näytän missä ovi on ja saat toki käyttää sitä. Taidan olla ainoa tyttö, joka ajattelee näin, mutta mä olen mitä mä olen.
 Yksi suuri tekijä mun sinkkuudelle on myös, että mä en ole niityn kaunein kukka tai pakan parhain kortti. Mä en ole, mutta mä toivon, että jonain päivänä joku pitää minua sellaisena.
xoxo: Nimo

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Yhden illan juttuja

Kaunis keskiviikko ilta, ensimmäistä kertaa tänä keväänä jopa aurinko on tullut pilven takaa ja näyttänyt valoa ja toivoa tän vuoden kesän suhteen. Istun tietokoneella niin kuin joka päivä, pitäisi ruveta tekemään koulujuttuja sillä koulutkin häämöttää loppua. Päätän käydä katsomassa sähköpostiani, joka oli täynnä opettajani muistutuksia, kuinka en pääse kolmannelle vuodelle jos en nyt rupea tekemään rästitehtäviä taikka käy uusimassa pari koetta. Huomasin, että siinä kaiken uhittelun ja valittamisen välissä on jonkun tavallisen tallaajan sähköposti viesti minulle. Avasin ja luin ja se meni näin:

 Hei, Nimppa!
Oon lukenut sun blogia niin kauan etten edes muista millon viimeksi olisin näin riippuvainen jostain blogista. Haluaisin jonain päivänä lukea blogistasi mitä mieltä olet yhden illan jutuista? Tarkoitan siis yhden illan säädöistä/hoidoista. Olet ihanin!

Luettuani tämän rupesin hymyilemään, en siis sen takia, että minua hymyilytti tämän tytön kehut vaan tämä aihe. Ensimmäiseksi voisin sanoa, että been there done that. Musta nyky-aika on aika perseestä, kun uskotaan, että miehet saavat harrastella yhden illan juttuja ja sen jälkeen heitellään jätkien kesken yläfemmoja, mutta kun nainen tekee saman niin tämä on kauhea lutka. Kyllä, naisetkin osaa pelaa pelejä, ja mun mielestä jokaisella sinkulla naisella on oikeus harrastaa ihan millaisia ihmissuhteita itse haluaa.
 Voisin toiseksi sanoa, että kannattaa pelaa kortit oikein. En siis suosittele, että otat jonkun umpihumalaisen luuserin narikkajonosta, koska ei ole muuta tarjolla. Kun astut bileisiin, kannattaa katsoa mitä on tarjolla, sillä et sä kaupassakaan osta ensimmäistä asiaa mikä silmiin osuu. Sun pitää miettiä hetken mikä maito on parasta, taikka mitkä lihapullat sä haluat syötäväksi. Heti alussa kun olet jo miettinyt kuka on sun illan uhri, niin sinulla jää aikaa pitää hauskaa tyttökavereidesi kanssa, eikä mene koko iltaa siihen, että joudut pitämään tälle miehelle seuraa. 
 Muista myös vanha viisaus: miesten ja raitiovaunujen perässä ei naisen kannata juosta, viiden minuutin kuluttua tulee kuitenkin uusi. Tarkoitan siis, että ei kannata myöskään roikkua yhden perässä, vaikka kuinka ihana taikka hyvännäköinen se olisi. Mun mielestä naiset tyytyy ihan liikaa perustallaaja jätkiin, jotka ei niinkään kiinnosta. Miksi tyytyä keskiluokkaan kun voit mennä yläluokkaan myös? Valitse sellainen ihminen joka miellyttää sinua, ja katso mitä siitä tulee.
 Mutta muista, että et ole etsimässä elämäsi rakkautta tai tulevaa aviomiestä. Venkoiluun ja turhaan temppuiluun kannustavat parisuhdeoppaat ovat enemmän last season kuin Paris Hilton. Jos haluat aamulla puhelinnumeron, pyydä sitä. Jos et halua, älä pyydä. Ole ystävällinen, keitä aamulla vaikka kahvit taikka tarjoa pulla. Vaikka et olisikaan vakavasti kiinnostunut toisesta, hyviä tapoja ja toisen kunnioittamista ei saa koskaan unohtaa. Vaikka sinua kaduttaisi, älä missään nimessä näytä sitä - se on taatusti toisesta loukkaavaa ja sitä paitsi äärettömän epäcoolia. Ja mitä syytä sinulla edes olisi loukata ketään?
 Miksi yhden illan juttuja pitäisi harrastaa? En ole siis pakottamassa ketään harrastamaan yhden illan juttuja, vaikkakin joistakin yhden illan jutuista voikin kehittyä jotain pidempää. Mä voisin sanoa, että joistakin meistä tulee alkoholinvaikutuksen alaisena vähän kevytkenkäisempiä, joten haluan muistuttaa, että ei siinä ole mitään pahaa. Se pitää vaan tehdä tyylillä, eikä huudella pitkin käytäviä mainostamassa tarvettasi taputella jotakin. If you know what i mean.
 Itse vihaan ihmisiä jotka hokevat heti tavattuaan, että ei halua mitään vakavaa taikka ei etsi parisuhdetta. Tulee semmoinen olo, että ihan kuin otsassa lukisi ''mennään naimisiin''. Mä en ainakaan usko rakkauteen ensisilmäyksellä, vaan ulkönäköön kiinnostumiseen ensisilmäyksellä. Eikä se tarkoita, että koska mä pidän sua hyvännäköisenä niin rakastuin suhun ja haluan sun kanssa kaksi rumaa lellittyä lasta.
 Yhden illan jutun pointtina on, että pidätte hauskaa yhden illan ja se mikä tapahtuu sinä iltana jää sille illalle - ellei muuta sovita. Mä suosittelen itse yhden illan juttuja, koska se on niin leppoisaa, eikä ole mitään paineita ja eikä tarvitse miettiä tulevaisuutta. Sillä sitä ei tule, jos et niin halua.
xoxo: Nimo

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Friendzonattu

Ei siis ole tämä poika, niille jotka jäivät miettimään.
 Kaikki alkoi siitä, kun musta tuli ihan sika hyvä ystävä yhden pojan kanssa. Nähtiin ihan sika usein, puhuttiin päivittäin ja se sai aina mut nauramaan. Ei siinä vielä kaikki, se tykkäsi mun jutuista eikä pitänyt mua outona vaikka välillä selitin jotain mikä jälkeenpäin hävetti. Tämä poika tiesi mun salaisuudet ja mä tiesin hänen suurimmat salaisuudet, joita kukaan muu ei tiennyt. Me aina heitettiin vitsiä toisistamme tai muista ympärillä olevista ihmisistä. Päivästä toiseen meistä tuli vaan läheisempiä toisillemme. Hän täydensi mun  lauseita ja sen myötä koko mun elämää. Meillä oli aina niin hauskaa, että kotonakin nauroin vielä yhdessä keksitylle inside-läpälle mitä kukaan muu ei tajunnu tai piti ihan outona.
 Tästä pojasta tuli mulle pakkomielle. Tuntui, etten voi elää ilman häntä. Tai no voin, mutta mulla ei olisi niin hauskaa. Onneksi tunne ei ollut ykspuolinen, kun poika aina välillä kun satuttiin olemaan tunteikkaalla tuulella kerto kuinka oon valo elämään, ja kuinka hänen elämä ois tylsä ilman mua. Mä pidin aina tätä vaan tosi hyvänä kaverisuhteena, ja halusin vaan olla ikuisesti näin hyvii ystäviä mitä oltiin. Mä olen kumminkin sitä mieltä, että poika ja tyttö voi olla kavereita ilman mitään suhdetta tai houkutuksia tykätä toisesta sillä mielellä. 
 Keskusteltiin yksi päivä mun toisen kaverin kanssa täydellisistä jätkistä. Mulla tuli mieleen tämä poika. Aina kun joku kysy multa millaisen poikaystävän haluaisin tulevaisuudessa, kuvailin kaikkea mitä tämä poika on. ''Hauska, rento, komea ja saa mut nauramaan'', tälläkin hetkellä kun ajattelen noita sanoja tulee heti mieleen tämä poika. Mä tajusin, että turha mun on etsiä poikaa joka on samanlainen kun tämä poika, sillä ei kukaan tulisi ikinä olemaan hän. Mutta en uskaltanut myöntää itselleni tai kellekkään muulle, että olin kiinnostunut olemaan tälle pojalle muuta kun ihan sika hauska jätkämäinen tyttökaveri, jonka kanssa elämä on vaan yhtä naurua.  
 Loppujen lopuksi huomasin, että mun tunteet on aika vahvoja tätä poikaa kohtaan, kun ruvettiin pitelemään käsistä kiinni ja pussailee toisiamme poskille. Kun tämä poika koski minuun, ei vatsassani ollut perhosia vaan koko eläintarha. Lähennyttiin tosi paljon, ja kaikki rupesi kyselemään, että onko meillä juttua? Kumpikin vaan katsoi toisiaan silmiin ja oli tosi vaivautuneita. Tämä poika aina sanoi, ettei ole ja katso minua. Jolloin mäkään en asiaan ottanut kantaa. Jatkettiin samalla tavalla päivästä toiseen, kun ihmiset ympärillä rupesi sanomaan, kuinka täydellisiä ollaan toisillemme ja kuinka meidän pitäisi seurustella. Pääni sisällä ajattelin, että voi kun niin vain olisi. Sinänsä olin iloinen, että ihmiset huomasivat, että ei oltu kun tavalliset kaverukset ja vahvistuin siitä, että en ollut kuvitellut pääni sisällä tätä kaverisuhdetta vähän liian läheiseksi. Välillä teki mieli karjua vaan sen korvaan, että kuinka paljon siitä tykkään. 
 Tälläkin hetkellä kun istun tässä beigellä sohvalla, ja soi biisi jonka sanat menee näin; ''Kukaan muu ei ymmärrä sua, niinkuin minä'' Kuvaa täysin tätä poikaa, kukaan muu jätkä ei oo ymmärtäny mua näin hyvin. Aina kun itken tai nauran tai olen vihanen, tämä poika oli siinä vieressä ja ymmärsi miksi olin sellainen. Ainoa mikä estää minua kertomasta tälle pojalle mun vahvoista tunteista ja siitä, että haluisin vaan olla sen kanssa ikuisesti on se, että en halua pilata näin hyvää kaverisuhdetta. Enkä halua menettää tätä poikaa, enkä todellakaan halua, että ensi kerralla kun nään hänet niin ollaan molemmat tosi vaivaantuneita. Myös se kun tiedän, että en todellakaan vastaa tämän pojan tyttöihannetta. Ehkä luonteelta, mutta en todellakaan ulkonäöllisesti. Sitäkin vahvisti se, että huomasin kuinka hän katteli pikku pyllyisiä ylilaihoja blondeja bimboja. Jotenkin olin myös kateellinen, että en ole just sellainen, mistä hän tykkää. Joku joskus sanoi, että mikään tunne ei voi olla pahempi kun ei saa jotain mitä tosi paljon haluaa, eikä voi tehdä asialle mitään. Joten jatkan päivästä toiseen, toivoten, että tämä poika jonain päivänä tajuisi, että mua parempaa se ei tule löytämään.
 Minä voin sanoa, en niin ylpeänä, että mut on friendzonattu ja ensimmäistä kertaa elämässäni en oikeen tiedä mitä asialle pitäisi tehdä. Muuta kun toivoa, että tämä poika ei ikinä löydä tätä postausta. 
xoxo: Nimo 

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Tyttö ruudun tällä puolella

 Mulla tuli tänään mieleen, että kuinka moni ihminen ei oikeasti tiiä musta kaikkea, mutta silti luulee tietävänsä musta paljon. En halua kumminkaan elää koko loppuelämäni vihaamalla näitä ihmisiä, niin päätin itse kertoa itsestäni asioita mitä moni ei oikeasti tiedä. Mulla ei ole kumminkaan mitään salattavaa. Ajan mittaa kun on lisääntynyt lukijoita ja kävijöitä niin monia on jäänyt vaivaamaan monet asiat jotka on jäänyt vähän epäselväksi. Nyt mä kokoan yhteen postaukseen, kuka mä olen ja mistä olen tullut? Osa on kyllä mun syvimpiä salaisuuksia, mutta eipäs ole enää.

1. Mä olen asunut nuorisokodissa kohta 4 vuotta.
Kyllä, mä olen ns. lastarilapsi, ongelmanuori ja verorahoja vievä syrjäytynyt nuori. (Noei vaan asun nuorisokodissa, koska en yksinkertasesti voi asua kotona) Kaikesta huolimatta vietän kumminkin aikaa äitilläni niin paljon kun vaan pystyy. Jos jäi häiritsemään miksi, ja mitä kävi. Olen tehnyt kokonaisen postauksen siitä. Postauksen nimi on: Mun koti ei oo täällä

2. Mussa virtaa kahta täysin erilaista verta (toista ei niin kirjaimellisesti)
Olen siis syntynyt Suomessa, mutta vanhemmat tulevat Somaliasta. Kyllä, olen ns. neekeri, kumihuuli ja sossupummi. Niinkuin kaikki tahtoo sanoa. Tosin en ole päivääkään tehnyt orjan töitä, taikka käynyt sossun luukulla, sillä isäni on kumminkin erittäin arvostettu atk-insinööri. Jos kiinnostuit mitä ajattelen siitä, kun on sidoksessa kahteen maahan ja tuntuu ettei tiedä mihin kuuluu ja mitä on. Niin olen siitäkin kirjoittanut postauksen nimeltä: Välillä toivon olevani suomalainen

3. Mulla on yksi biologinen veli, ja 10 puolisisarusta joilla kaikilla on paikka mun sydämessä
Kyllä, mulla on vain yksi veli jolla on sama isä ja äiti. Jotkut voi ajatella, että vitsi äitisi on ollut monen miehen kanssa. Ei, äitini ja isäni erosivat kun olin 3 kuukautta äidin vatsassa. Rakkautta ei vaan löytynyt tarpeeksi jatkaakseen avioliittoa. Äitilläni siis on 5 lasta, joista minä olen keskimmäinen. Isälläni taas on 7 lasta, äitipuoleni kanssa, joka ei ikinä kauheasti tykännyt minusta. Mä tulen siis todella suuresta perheestä, mutta äitini lukuunottamatta kukaan mun suvusta ei tykkää, että bloggaan. Tosin varmaan sen takia, että sukuni uskoo, että jos et ole lääkäri, insinööri taikka lakimies, et ole mitään. Isäni myös uskoo, että bloggaaminen häiritsee koulunkäyntiäni ja ajaudun väärille reiteille

4. Mä unelmoin toimittajuudesta
Mä haluaisin joku päivä tehdä kirjoittamisesta ammatin. Mua etenkin harmittaa, että en ole lukiossa, sillä minun kieliopissa olisi paljon täydennettävää etenkin sen takia kun olen kakskielinen tyttö. Nykyiset opettajanikin vähän väliä aina muistuttavat minua, että olen väärällä alalla ja minun pitäisi tehdä jotain mikä saisi minun persoonan esiin, näin äidinkielen opettajaani lainaten. Tämän takia olen päättänyt valmistuttuani (vuoden päästä) hakea journalismi kouluun. Unelmoin myös omasta radio-ohjelmasta, jossa voisin päivästä toiseen vaan jaaritella ilman, että kukaan edes näkee kuka mä olen. Mä aion toteuttaa kyllä mun unelmat, vaikka ne välillä sattuu unohtumaan. Kukaan ei ole seppä syntyessään.

5. Mä rakastan hauskuuttaa muita
Mä olen pienestä asti ollut porukan hauskuuttaja. Mä vaan tykkään tuottaa ihmisille hymyn huulille, sillä elämä on liian lyhyt sureakseen. Musta muutenkin tuntuu, että ihmiset ottaa vähän liian tosissaan asioita. Yolo (okei, mä tiedän, että toi on aika kulutettu kumi) mutta se on totta, kerran tässä eletään. Mä myös vihaan joulua, koska sukuni ei juhli joulua. Istun joka joulu yksin kotona, ja toivon, että joku edes osti minulle lahjan. Edellisjouluna innostuin tekemään hauskan deitti-ilmotuksen viihdyttääkseni itseäni: Deitti-ilmotus (Kyllä, nauran itselleni) Se on hyvä taito, että osaa myös nauraa omille kömmähdyksille. Ja jos et pidä itseäsi hauskana, kuka muka pitäisi?

6. Mulla on paljon vihaajia
Mä voin valehtelematta sanoa, että mä tiedän, että moni ihminen vihaa mua. Syistä yleisin on tämä: ''Somali, jolla ei ole huivia. Vittu mikä häpeä'' Mä rakastan oikeasti itseeni, just tälläsenä. Sen takia, en halua esittää mitään muuta mitä en ole. Tämän kaiken lisäksi myös löytyy niitä ihmisiä jotka vihaavat minua ilman järkevää syytä. Loppujen lopuksi kun mietit itse elämääsi, tulee varmasti mieleen ihminen joka vihaa sinua. Jos ei tule, niin et vaan tiedä siitä itse. Jos jäi häiritsemään, että miksi minä en käytä huivia vaikka olen muslimi ja minun ns. pitäisi käyttää. Käy lukemassa mun blogi historian riitaisin postaus: Huiviton

7. Mä uskon kohtaloon
Sydämeni pohjasta, minä Nimo Samatar uskon, että kaikkelle on jokin tarkoitus. Uskon, myös karmaan vaikka en yleensä toivo kellekkään mitään pahaa. Mä olen oikeasti tosi herkkä ihminen, ja välitän tosi paljon kaikista ihmisistä, vaikka annan usein ymmärtää, että olen tyttö jolla on suuri asenne ja rohkea ajattelutapa. En osaa selittää kauheasti miksi, mutta uskon myös rakkauteen. Itse en ole kyllä kertakaan aidosti kokenut rakkautta. En tiedä millaiseen rakkauteen, mutta tässä on käsitys minun rakkaudesta: From this day forward

8. Mä olen tervakeuhko
En ole ikinä ollut niitä ihmisiä, jotka on ollut ylpeä asiasta. Se häiritsee mua, ja haluisin lopettaa tupakoinnin. Mutta se tuntuu yhtä vaikealta, kun sanoisi läskille, että rupee laihduttamaan taikka sanoisi anorektikolle, että rupee syömään. Mä olen kumminkin kirjoittanut tästäkin aiheesta postauksen, joskus aikoinaan, joten käyppäs vilkasemassa: Tervakeuhko- Nimo (Apua tuosta postauksesta tulee kohta, kaksi vuotta)

Pidemmittä puheitta, mulla on paljon asioita mitä ihmiset ei tiedä musta. Mutta mä olen kyllä avoin mun elämästä, kuten huomaatte. Multa saa aina kysyä jos jää vaivaamaan joku, ei kannata ujostella. Kiitos Chrissuuh haasteesta, ja siitä, että tää mun blogi on yksi sun lempiblogeista. Arvostan tosi paljon!
xoxo: Nimo