torstai 21. kesäkuuta 2012

Savurenkaita poltellen

Istun takapihalla ja selailen tietokonettani. Aa, taas uusi pelipyyntö. Huohottelen yksin. Etsin taskustani sytkärin, jotta voin sytyttää tupakan joka on jo huulillani. Tunnen kuinka täytän keuhkoni sillä kaikella paskalla mistä terkkari aikoinaan oli varoittanut. Ihana tunne, kun voi vain olla. Selailen lisää facebookkiani ja naureskelen parille hauskalle päivitykselle. Kokeilen tehdä savurenkaita tupakalla, joka on sormieni välissä. En ikinä onnistu siinä, enkä tule onnistumaan. Huomaan, että minulle tuli viesti, mutta ihmettelen miksi se ei näy chatissä. Kavereiden viestit näkyvät, joten lähettäjä ei ole mun kaveri. Aukaisen viestin ja alan lukemaan.
  Suu loksahti auki, mutta jatkoin silti lukemista. Tuli todella yllätyksellinen viesti. En ole odottanut tuota viestiä moneen vuoteen. Olin jo unohtanut koko ihmisen ja siirtynyt eteenpäin ainakin jotenkin. Olin jo lopettanut lukemisen, mutta silti tuijotin ruutua. Ruutua joka oli täynnä asioita, joita olin miettinyt vuosien mittaan. Havahduin vasta, kun tunsin poltteen sormissani. Olin unohtanut palavan tupakan käteeni. Kirosin yksin hetken kipua sormessa. Keneltä viesti oli? Viesti oli mun entiseltä parhaalta kaverilta, josta en ollut kuullut moneen vuoteen mitään. Oon törmännyt ihmiseen pariin otteeseen, ja oon aina saanut hirveen vihaisen mulkaisun siltä. Viestissä hän kertoi ikävöivänsä minua ja toivoi, että voitaisiin olla vielä kavereita. Tän kahden vuoden aikana mitä ei olla oltu kavereita, olen saanut monelta kuulla, että miksi ei olla kavereita?
  Mun oli pakko vastata. En ole kumminkaan niin kauhea ihminen. Laskin siniset kynnet näppäimistölle, ilman että tiesin mitä aijon kirjottaa takaisin. Tuijotin kuinka kirjotin sanasta toiseen huomaamatta. En tiennyt mitä ajatella, mitä sanoa taikka miten reagoida. Asia järisytti mun maailman hetkessä. Mun kaikki, mitä olin tähän asti rakentanut vain kaatui. Kuin tsunaminuhrit olin paniikissa. Kirjotin kuinka asiat on muuttunut, ja kuinka en tiedä mitä sanoa. En oikeasti tiennyt. Pahinta oli se, että siinä ei ollut ketään auttamassa mua. Olin aivan yksin. Tuntui siltä, että elämäni muuttui pokeriksi sen myötä kun painoin ''lähetä''-nappia. Pokeriksi, jota en osannut pelata. Riskipeliä, just semmmosta.
  Jos kysyisin äitiltä mitä teen? Unohdanko menneet, ja elän hetkessä? Hän vastaisi: ''Kuuntele sydäntäsi'' Entä jos sydän sanoo yhtä ja järki toista? Entä jos en edes omista sydäntä enää? Jos kysyisin Annikalta neuvoa, hän sanoisi: ''Tee mitä teet'' No mitä teen? En jaksanut enää miettiä, ajattelin sulkea tietokoneen ja mennä sisälle. Olin niin hermostunut, että oli pakko sytyttää vielä yksi tupakka. Päätin kokeilla savurenkaita vielä kerran. Onnistuin vihdoinkin. Oon harjoitellut niitä viimeiset kolme vuotta. Just tällä hetkellä sen opin. Ehkä se oli merkki? Ehkä oon vaan nyt seonnut ihan kokonaan?
xoxo: Nimo

12 kommenttia:

  1. Apua, ihan ku olis lukenu hetken omasta elämästään, vähän eritavalla tapahtuneena vaan... Tollanen on jotenkin ahdistava tilanne kun ei tiedä mitä tehdä tai sanoa. Tsemppiä sun tilanteen kanssa, toivottavasti saat asiat kuntoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://nellllli.blogspot.fi/2012/06/erilaisuus-on-hyva-asia.html

      Kerroin sun blogista mun blogissa!:) mahtavaa viikonloppua! :)

      Poista
    2. Voi nelli, olet oikeesti ihan paras. Luin ton sun tekstin ja tuntu kun oisit vieny sanat suusta. Aattelen ihan samallalailla kun oot kirjottanu. Ihana ku osaat olla noin laajasti ajatteleva, ja aattelet boksinki ulkopuolelle. Kiitos kun jaksat joka kerta antaa mulle enemmän rohkeutta ja toivoa mun blogin suhteen. Olet oikeasti mun lempilukija!(:

      Poista
  2. sussa on selvästi kirjailijan vikaa, pystyt tarttumaan tohon tajunnanvirtaan ja kirjottamaan sen alas. tosin spell check: aion ;) kiitos blogistas, aion jatkaa lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, tiedän kyllä että on tossa oikeenkirjotuksessa paljon parantamista. Sen takia oon nyt lukenut paljon, jotta jotenkin paranis se. Ja ainahan on parannettavaa(:

      Poista
  3. Asia ei kuulu mulle enkä halusi puuttua, mut jotenkin nään tän tekstin läpi miten halusit sopia välit sun ex- parhaanyatävänkaa mutta pelkäät nykyisen parhaanystäväsi reaktiota? Onks se sillon oikeesti parasystävä mitä voi olla? Sillä Tiiän et sun ex-parasyst. Haluais todellakin sopia välit sunkaa Ja kattoa miten kaikki menee hetken hän ittekki mietti että uskaltaako hän laittaa sulle mitään se myöntää omat virheet ja uskoisin et on pahoillaan 3v välirikko on paljon mut miks sitä enään pitkittää lisää jokainen ihminen tekee virheitä ja uusi mahdollisuus on hyvä antaa. Tää sun ystävä joSta puhut on mun hyvä ystävä ja mitään en toivo yhtä paljon ku et saisitte välit kuntoon sillä on ikävä sua ja se kertoo siitä aina miten ihanaa teillä oli. Ja oot muuten tosi mahtavakirjottaa ! Oon ylpeä susta ja sun kirjoituksistasi !:) ja huilvista vielä sen verran että se vaatii tosipaljon rohkeutta ottamaan sen pois mutta jos on parempi olla ilman sitä niin poisvaan tosiaan kaikki ihmiset ovat erilaisia itse kuulun musliminuskoon juon poltan en rukoile joskus paastoon mut ei se tee musta huonoa ihmistä se mitä ihminen tuntee ja kokee on aitoa

    VastaaPoista
  4. Pidän sun kirjoituksistasi kans tosi paljon oot ihan huippu sun kirjoitukset saa mut kananlihalle kun on nii koskettavia, opettavaisia ja pistää miettimään :) ei mahtunu nää kaikki samaan viestiin ja vähän lukemista sulle:) pidän peukkui äläkä anna annikan vaikuttaa sun päätökseen sen pitäs olla ilonen sun puolesta - terveisin edellisenkin viestin kirjoittaja :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvostan oikeasti tosi paljon sun mielipidettä, mutta tää koko homma ei oo niin yksinkertasta. Tää on monimutkasempi kun mikäkin rubiikin kuutio. Eikä tää todellakaan ole mulle helppoa. Annikalla ei nyt ole minkäänlaista vaikutusta tähän asiaan, tottakai mua kiinnostaa mitä mieltä Annika on. Mutta oon aina ollut vähän semmonen joka tekee oman pään mukaan. Mutta nyt on niin sekava tilanne, että en tiiä mitä mun pää sanoo. Voin kyllä Annikasta sanoa sen verran, että hän on tosiystävä. Ollu mulle nää kaikki kuusi vuotta, mitä ollaan tunnettu. Et en haluu et aattelet siit mitään pahaa. Parempaa ystävää en voisi toivoa kun Annika. Mutta mun pitää nyt miettiä, ja selvittää mun pää ennenkun sanon mitään muuta. Kiitoksia sulle, ihanaa kun jaksat lukea mun teksteijä(:

      Poista
    2. On hauska kuulla mitä tuntemattomat ajattelee mun reaktiosta tähän asiaan, mutta jos mä nyt kuitenkin antaisin ihan selvän vastauksen mun ajatuksista. Mä olen tehnyt sen Nimolle selväksi, että mä en voi enkä halua vaikuttaa mitenkään sen päätökseen. Se on sen oma elämä ja oma päätös mitä se sille haluaa tehdä. Vaikka esittäisin olevani okei tän asian kanssa, niin Nimo kuitenkin tietää miltä musta tuntuu. Se on ihan sama miten ilmaisen itteni, mököttäen tai iloiten. Ja tiiän että se on väärin estää Nimoa sopimasta, en ikinä tekisi niin. Joten voit pitää seuraavan kerran mielipiteesi itelläsi, jooko?

      Poista
  5. sull on kyll niin ihania tekstejä , luin sun blogin kokonaan suosikin kautta ja tajusin nyt et mähä tunsin sut ku asuin espoos :DD mut anna mennä ja jatka kirjottamist sun tekstit on nii koskettaviaki (:

    VastaaPoista
  6. löysin sun blogin Suosikin kautta kun se tuli mulle joskus tässä. luin sun jutun, ihailen sua. oot tositosi rohkee ja vahva. tykkään muutenkin sun blogista, osaat oikeesti kirjoittaa ja sulla on lahjoja! älä todellakaan heitä niitä hukkaan :) mä en oikein osaa tähän tilanteeseen sun entisen ystävän kanssa sanoa mitään, koska eihän se mulle kuulu eikä mun tarvitsekaan siihen mitään sanoa muuta kuin että tsemppiä. kyllä asiat ratkeaa ajan kanssa, joskus niille pitää vaan antaa aikaa. hyvää kesän jatkoa sulle, saatan tulla kommentoimaan tänne useamminkin kerran, varaudu vaan. :d

    VastaaPoista
  7. Sun kirjotukset saa ihon kananlihalle! Ja siit huivist vielä et oli tosi rohkeeta ottaa se pois. Hyvä et uskallat olla omanlaises!

    VastaaPoista