lauantai 31. elokuuta 2013

Nimo vastaa

Pari postausta sitten, heitin teille lukijoille pyynnön lähettää mulle kysymyksiä teidän ihmissuhde ongelmista. Blogini täyttyi kommenteilla erilaisista elämäntilanteista ja draamoista, jotka oli lähetetty anonyyminä niin kuin olin käskenyt. Peitin kommentit muilta lukijoilta ihan yksityisyyden vuoksi. Kaikille olen vastannut, ja tulen vastaamaan. Tässä on kumminkin kaikista suurimmat kysymykset, jotka saivat minutkin miettimään:

Anonyymi numero 1.

tää nyt ei oo mikään kovin draama, mut mun kaveri on tosi selkäänpuukottaja. Aina ku sille sanoo ettei sais kertoo jotain juttuu eteenpäin nii se kertoo ja sanoo et "mä vaa tein sillee ku aattelin et niin ois paras kaikille" ja sit kaikki taas vihaa mua. No, oon aatellu ihan ystävyyden lopettamistakin, mut oisko sulla jotain ehotuksia et miten voisin menetellä? Kiitti jos vastaat, sun blogi on mahtava :)
 
Nimo
Aika paska kaveri, kun ei voi luottaa kunnolla. Mä neuvoisin sua, että olisit sen kaveri muttet kertoisi sille asioita joita et halua leviävän. Pidät hänen kanssaan ihan hyvät välit muttet kumminkaan kauheen hyvät. Etsit ystäviä joihin pystyt luottamaan ja joille voit kertoa ihan mitä vaan. Ystäviä joille voit purkaa sun sydämen päivästä toiseen, usko mua sä ansaitset sellasen ja sä tuut löytää sellasen. Älä tuhlaa aikaa ihmisiin jotka ei oo sen arvoisia. Älä missään nimessä kumminkaan lopeta kaverisuhdetta, koska siitä tulee vaan turhaa mielipahaa molemmille ja huolen aihetta. Muista elämä on liian lyhyt vihaamiseen. Olet ihana ihminen.
 
Anonyymi numero 2.
Oon mun kaveriporukan ainoa neitsyt ja kaikki dissaa mua siitä. Kukaan ei puhu mulle seksistä koska ne luulee etten tiiä mitään siitä koska oon neitsyt. En tiedä mitä tehdä? Auta mua pliide ku ei oo ketään muuta jolta kysyy apua.
 
Nimo
Ensimmäiseksi musta tuntuu tosi pahalta, että sun kaverit dissaa sua asiasta joka on noin hienoa. Musta se on coolia olla neitsyt, vai onks tänä päivänä mageet et jakaa kaikille? Voi olla. Nyt otat ihan iisisti, pidät housut ylhäällä ja jeesus mielessä. Ei ole mitään kiirettä menettää neitsyytensä. Kaikki tapahtuu aikanaan ja sillon kun tuntuu oikealta. Älä vaan anna muiden painostaa sua seksiin, oli se sitten kaverit tai joku poika.
 
Anonyymi numero 3.
Voiko pettämisen jälkeen rakastaa?
 
Nimo
Pettäminen on aina merkki, että suhteessa ei ole kaikki hyvin. Mä tykkään ajatella, että jos rakastaa niin ei petä. En tiedä kumpi on nyt pettänyt, sinä vai toinen osapuoli? Se on silti väärin, ja kannattaa tosiaan miettiä että onko rakkaus sitä että satuttaa toista josta välittää? Jos haluut enemmän tietää mitä ajattelen, käy lukemassa mun Kerran pettäjä on aina pettäjä -postaus.
 
Anonyymi numero 4.


 
 
 
Ihanaa, että päätit tehdä tällaisen postauksen, kiitos <3 Oon aivan toivottoman ihastunut yhteen kaveripoikaan, jonka kanssa en kuitenkaan oo niin läheinen, että tietäisin edes sen parisuhdetilannetta. Mahdottoman ujouteni takia en uskalla tehdä mitään tän asian eteen. En ihmettelis, jos poika olis tajunnut mun pitävän hänestä. Miten voin päästä eroon tästä mahdottomasta ujoudesta ja kertoa pojalle pitäväni hänestä/pyytää tätä ulos? Kiitos vielä, vaikka et tähän vastaisikaan, olet silti ihanan avoin ja upea ihminen <3

Nimo
Voi sua. Ekaksi, sun täytyy nyt vaan rohkaistua ja ruveta juttelemaan sille pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Ennemmin tai myöhemmin saat selville, että millainen parisuhdetilanne sillä on. Toiseksi, musta tuntuu, että jokainen meistä tytöistä on ujoja kun tykkää jostain pojasta? Näkisit mut kun mä tykkään jostain. Kikattelen kun mikäkin pikkutyttö ja oon iha sekaisin ujoudesta. Se on ihan normaalia, mutta älä anna sen estää siltä että voisit tutustua tähän poikaa. Toivottavasti saat sen kenet haluat.

Anonyymi numero 5
Hei auta mistä toi sun ihana elämän asentees tulee ja toi mahtava itsevarmuus? Oot saattanu jo kirjoottaakkin niistä ohimenne, mutten kaikkea muista. Ja kun itellä on ongelmia löytää iloo elämään nimim. Iso tyttö Turust ;)

Nimo
Ihanaa, että oon antanut itsestäni sellaisen kuvan. Oon vaan oppinut tässä 18 vuoden ajan, että pitää olla oma itsensä että on onnellinen. Mä oon tälläinen ihminen ihan bloginikin ulkopuolella, musta ihmiset takertuu ihan liian negatiivisiin asioihin ja jää vaan suremaan sitä. Muistakaa kaikki meillä on yksi elämä aikaa elää niin kuin haluamme. Jotkut haluaa tuhlata sen, mä taas haluan nauttia siitä. Kaikista ylä- ja alamäkistä selvitään.
xoxo: Nimo
 
 
 
 
 
 

7 kommenttia:

  1. Minulle tulee tästä 3. anonyymista mieleen oma parisuhteeni, petin kerran humalassa (juon hyvin harvoin) naisystävääni ja kun olin pettänyt, tajusin kesken kaiken että olen tehnyt väärin, lopetin mitä tein, aloin itkemään ja laitoin viestiä tyttöystävälleni, hän vastasi viesteihini, että minun pitäisi vain rauhottua ja että kaikki on okei. Seuraavana iltana näimme ja aloin itkemään hänen edessään, jolloin hän sanoi taas että kaikki on okei. Nykyään meillä menee erittäin hyvin, jotain pieniä riitoja huomioimatta, en sanoisi että pettäjä on aina pettäjä, minä ainakin rakastan tyttöystävääni yli kaiken, hetkellisesti ajattelin tyhmästi ja tein vääriä valintoja.

    VastaaPoista
  2. Vähänkö jänniä nää sun postauksen! Siis todella hyvässä mielessä, niin erilaisia <: Wau ko jaksat tehä tämmösiä!

    http://matildannas.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. ihan super hyvä postaus ja muutenki tää blogi vaikuttaa tosi kivalta! :)

    goldmine-elly.blogspot.com

    VastaaPoista
  4. Hei, sulla on kiva blogi, ryhdyn lukijaksi :).
    Oot tosi kaunis!

    VastaaPoista
  5. Kiva blogi sul :)) Nätti olet :)

    VastaaPoista
  6. Haluisin vastata tohon anonyymi 2:n kysymykseen. Se et dissaa toista siitä et se on neitsyt, kertoo vaan sen dissaajan epävarmuudesta, ehkä sitä kaduttaa et se menetti niin nuorena neitsyytensä. En tiiä minkä ikäset tässä on kyseessä, mut mun mielestä ainakin kannattaa säästellä ihan hyvällä mielellä siihen aikaan kun on omasta mielestään valmis, ja on oikee ihminen. Mä itse menetin omani just kun olin täyttämässä 18, nyt ku kelaan ni oisin voinu venata pari vuotta pidempäänkin, mut oon todella ylpeä et elin mun lapsuuden rauhassa, ja voin kertoo myös et nykyään mun ikäsii kavereita on hävettäny kertoo jos ne on menettäny neitsyytensä joskus 13-vuotiaina (KELATKAA!!). Eihän kaikille oo sellasta yhteistä ikää jolloin sen pitäs tapahtuu, ja siks just haluun korostaa et vika on niissä dissaajissa, kenelle tollanen oikeesti ees kuuluu? Älä Anonyymi2 ota missään nimes paineita jos joku on niin toope et lähtee dissaa noin henkilökohtaisesta asiasta. Sä tiedät paremmin ja oot vahvempi ja älykkäämpi. Sä voit vaik sanoo niille takas et ajattelit menettää neitsyytes sit ku sulle sopii, ja aiot venaa et tulee sellainen mies tai nainen joka on sen arvoinen, etkä vaan anna kelle tahansa. Mut riitaa ei kannata haastaa, nouse sen yläpuolelle, tai siis sähän oot jo kaiken ton yläpuolella. <3
    Ja Nimo oot ihana! Arvostin ihan sikana kun et huudellu koko ajan väliin siel islam-illassa, vaik monta kertaa oli tilanteita et ois pitäny vaan karjuu että pää kii hullut :D Käyttäydyit paljon aikuisemmin ku melkein ne kaikki muut yhteensä. Arvostan, ja sul on myös oikee sanoma<3 Jatka samaan malliin!

    -Coco

    VastaaPoista
  7. Sun blogi on aivan upea! Etsin sitä äsken puolituntia kissojen ja koirien kanssa, kunnes löysin sen.
    Huomasin ja luin tosi hyvät vastaukset anonyymien kysymyksiin. Itsellänikin olisi pientä (okei, aika suurta.) Mikä vaivaa mun elämää, ja se estää olemasta onnellinen)
    Vihaan itseäni. Pienempänä (tarkoitan 6-10v) olin hoikka, ja omistin pitkät hiukset. Kunnes perheeseen osallistui tekijä, joka oli alkoholi. Menin omaan kuoreeni, värjäsin hiukset mustaksi, vaihdoin tyttöjen vaatteet poikien vaatteisiin. Aloin olemaan erilainen kuin muut. Mua alettiin kiusata ja peliin osallistui pakko oireet/ajatukset johon syön lääkkeitä edelleenkin.
    Mun itsetunto meni koko ajan huonompaan päin. Aloin vihata itseäni. Eikä asia ole muuttunut ollenkaan, vain pahentunut. En ole hoikimmasta päästä, omistan ison mahan ja isot jalat. Olen niin monta kertaa pohtinut mistä monet löytävät sen hyvän itsetunnon ja itsevarmuuden? En halua, enkä jaksaisi kuluttaa energiaani kiukuttelemalla kaikille ja itselleni itsestäni. Jos jatkan tätä, tiedän että kuolinvuoteella mietin kuinka turhaa se kaikki oli. Olisi pitänyt vain elää.

    En ole koskaan kenellekkään bloggaajalle avautunut näin, mutta nyt oli pakko. :)
    Toivottavasti vastaisit jotain, joka saisi mut ajattelemaan asiat toisin. :)

    VastaaPoista