perjantai 23. elokuuta 2013

Friendzonattu part 2

 
Aikaisemmin kerroin teille, kuinka mun sydän oli palasina kun rakastuin yhteen mun parhaimmista ystävistä. Juuri tämä poika, joka sai minut tuntemaan maailman onnellisimmaksi tytöksi ja maailman hauskimmaksi ihmiseksi samaan aikaan. Tiesin jo silloin kun kirjoitin sitä, että blogini on aika suosittu ja ennemmin tai myöhemmin poika saisi tietää, miten olin häntä kehunut blogissani.
 Tätä päivää pelkäsin kauheasti, mutta sen tullessa sain pakit. Kuten jo aikaisemmassa postauksessa kerroinkin, niin tiesin niin tapahtuvan. Mä en ole kumminkaan niitä tyttöjä, jotka itkee kauaa jonkun perään. Mä en ole niitä tyttöjä, jotka ahtaa suunsa täyteen suklaata kun saa pakit. Mä en ole niitä tyttöjä, jotka soittaa heti parhaimmalle kaverille itku kurkussa ja parkuu tälle kuinka pahalta tuntuu saada pakit ihmiseltä, josta oikeasti välittää. Ja mä en todellakaan ole niitä tyttöjä, jotka on ikuisesti katkera tälle pojalle pakkien annosta ja suunnittelee jo pahinta kostoa. Okei, mitä mä valehtelen ittelleni. Mä oon just sellanen tyttö.
 Sen voin sanoa, että olin ihan paskana ja tuntui että mikään ei pysynyt sisällä koska olin niin rakastunut siihen. Olin valmis tekemään ihan mitä vaan vain ja ainoastaan tämän ihmisen takia. Tyhmää, eikö olekkin? Luulet olevasi niin rakastunut johonkin ihmiseen, että tekisit kaikkesi jotta voisit olla vain tämän kanssa. Mä tiesin kumminkin, että pakit on pakkeja ja ne täytyy kestää kuin mies. Mutta miten helvetissä miehet kestää pakkeja? Vetämällä korin kaljaa, ja panemalla kaikkea mikä liikkuu.
 Kyllä, näin yritin tehdä. Joku mun kavereista sanoi joskus mulle, että parhaiten pääsee toisesta yli kun menee toisen alle. En kumminkaan osannut olla kenenkään muun kanssa. Enkä myöskään halunnut. Tämän yhteydessä minun ja tämän pojan kaverisuhde vain parani. Tulimme yhtä hyvin toimeen, ja yhä pidettiin toistemme puolta. Yksinkertaisesti oltiin parhaita kavereita toisillemme, mutta kuinka usein paras kaverisi antaa sinulle pakit.
Kysymys kuuluukin, että miksi mä istun yhden aikaa yöstä mun sängyllä ja kirjotan teille tästä. Siksi, koska sain puhelun mitä en olisi koskaan halunnut saada tähän aikaan. Yksi hyvä tyttökaverini soitti, ja kertoi kesän kuulumisistaan. Samalla mainitsi minulle kuinka rakastunut hän on yhteen poikaa, ja kuinkas ollakkaan. Hyvä ystäväni rakastui samaan poikaan kun minä, vaikka tiesi täysin mun tunteista. Tämä tyttö heitti minulle suolaa haavoihini, kun kertoi kuinka he olivat rannalla pitäneet käsistä kiinni ja pussailleet. Kuinka tämä sama poika haluaisi suhdetta jo, ja kuinka heillä näkyy silmissä vain sydämiä ja sateenkaaria. En tiennyt miten reagoida puheluun, joten tein niin kuin jokainen meistä tytöistä olisi tehnyt. Suljin puhelimen ja vaivuin itsesääliin kyyneleiden kera. Minulla pyöri vain päässä, että mitä minussa ei ole jota hänessä on. Minua loukkasi ehkä eniten, että tämä tyttö tiesi kaiken minusta. Myös tämän suuren rakkauden tunnustukseni tätä samaa poikaa kohtaa, tämä tyttö oli itseasiassa ensimmäinen jolle tästä kerroin.
Miten voi olla, että kumpikaan heistä ei kertoneet mulle niiden suhteesta tai edes ajatelleet, että voisin pahoittaa mieleni enemmän jos saan tietää kuukausia myöhemmin? Onko ystävyys tänä päivänä sitä, että salaillaan toisilta asioita ja ei oteta huomioon toisten tunteita? Oonko mä ainoa ihminen tässä maailmassa, joka ei ikinä voisi tehdä mun kavereille noin. Mä oon kumminkin sen verran vahva tyttö, että vedän tekohymyn naamaan ja kävelen ylpeänä heidän ohi. Pystynkö kumminkaan antamaan anteeksi tai olemaan yhtä hyvä ystävä enää. Se jää nähtäväksi.
xoxo:Nimo

9 kommenttia:

  1. Nimo oot nii hyvä kirjotaa tuli oikein tippa silmään :(

    VastaaPoista
  2. Oi, oot tosi hyvä kirjottamaan, sun tekstistä välittyy tunne ! <3 Ei kannata masentua, ajattele eteenpäin ja löydät viel itelles maailman parhaan kumppanin ! :)

    VastaaPoista
  3. 1) oikeesti oon iha kikseis ku kirjotat taas tänne! Luulin jo et lopetit ja aloin paniikissa etsiä toista blogia jonka uusia tekstejä voin ahmia. Mut eihän sellasta blogia ku tämä ole... En ikinä pystyis samaistuun näin paljon kenenkään juttuihin. On vaa niin samaa mieltä et tekee mieli huutaa xD
    2) pojat on poikii ja ne ei tuu muuttumaan... Sikoja kaikki; tavalla tai toisella. Löydät jonkun muun, ja sitten toi sama jätkä juokseeki sun peräs (sit ku sitä ei enää tarvis) kunha muistat et jos jättää kerran, se toistuu.

    VastaaPoista
  4. apua tässä meinas tulla tippa linssiin! ja oot ihan sairaan kaunis♥!

    VastaaPoista
  5. Entä, jos se kaveri oli ollu ihastunu siihen poikaan jo ennen kuin kerroit sun tunteista? Eihän tämä kaveri sitten voinut sanoa, että tykkää samasta pojasta.

    VastaaPoista
  6. aik ass toi kaveriki,sekä jätkä. ite en vois tehä noin kellekkään.... kyl se siitä sit!:))tzemppii vaan! :))

    VastaaPoista
  7. Kiva nähdä joku somalikin on näin hyvin Integroitunut Suomeen ja länsimaalaistunut. T: Perussuomalainen.

    VastaaPoista
  8. Hei dyyd ! Oot mahtava persoona ja tosi paskasti tehä sekä sun " kaveris " että toi jätkä .. Maailas on liikaa kusipäit ja se on kestettävä ! Stay strong :)

    VastaaPoista
  9. Oi, oot niin hyvä kirjottamaan! Ihan meinasi alkaa itkettämään! Tosi surullista toi! Mutta onneksi aika haalistaa ikävät muistot!!! I love this text!!!! Tsemppii!!!

    VastaaPoista