perjantai 3. elokuuta 2012

My kind of love

Makaamme sängyssä, selkä vasten selkää. Oon koko yön nukkunut yks silmä auki, koska en halua alkaa vahingossakaan kuorsaamaan. Hän herää ja katsoo minua silmiin. Hetken ujosti, sillä aurinko paistaa suoraan ikkunasta sänkyyn, jossa ollaan maattu tekemättä mitään 6 tuntia. Hän halaa minua ja kuiskaa samalla: Sä oot kauneinta päällä maan. Minä epäromantikko, joka aina pilaa kaikki kauniit hetket vastaan: Kuinka monelle sä sanot ton?
 Menee viikko, menee toinen. En laita hänelle viestin viestiä. En vastaa hänen viesteihin, yritän keskittyä kaikkeen muuhun kun häneen. Tää on tullut jo mulle ihan tavaksi, aina kun on joku epämukava tilanne tai ihminen tai jotain niin välttelen sitä. En jaksa oikeasti keskittyy kehenkään poikaan, kaiken näiden pettymyksien jälkeen. Toinen panee yhtä mun parhaista ystävistä ja kolmas onkin homo. En jaksa enää pelleillä mun sydämen kanssa. Se on arka. Istun tupakalla. Tulee viesti just tältä pojalta josta kerroin alussa. ''mä haluan susta mun tyttöystävän, onnistuuko?'' Luin viestin varmaa viiteen kertaan ja aloin vaan nauramaan. Hihitin kun mikäkin pikkutyttö, en sen takia koska mua hermostutti vaan koska en tiennyt että asiat menee näin nykyään.
 Ärsyttävää, kun oikeasti nykyään laitetaan vaan tommosia viestejä. Tai niinkun meinaan, että jos oikeasti haluaa seurustella jonkun kanssa. Miksi asiasta ei voi puhua naamakkain? Joku vitun viesti. Viesti ei sano mitään. Mä voin kirjottaa ihan millasen viestin vaan, koska se on helpompi kirjottaa asioita mitä ei tarkota kun sanoa. Ainakin mun mielestä. Jos tämä sama poika olisi sanonut mulle saman asian suoraan päin naamaan. Todennäköisesti ilmottaisin teille, että Nimo Samatar seurustelee. Olisin varmasti osannut sanoa onko tää jätkä tosissaan? Eleet ja ilmeet kertoo mulle tosi paljon. Osaan välillä jopa sanoo, kun joku valehtelee mulle. Viestejä mä osaan lukea, mutta en lukea niitä sen syvemmälle.
 Tää poika ei oo puhunut mulle varmaan kolmeen viikkoon, koska en alkanut seurustelemaan hänen kanssa. Aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa. En halua elätellä toivoa jonkun ihmisen suhteen, enkä todellakaan halua omistaa kaiken mulle tärkeen olevan jollekkin pojalle, koska me vaan satutaan seurustelemaan. Ehkä oon ihan tyhmä, kun annan pakit mun silmissä täydelliselle miehelle. Mutta se oli virhe miten se lähesty mua. Muutenkin oon vannoutunut mun sinkkuudelle.
 Toinen asia mikä aina tulee mun rakkauselämässä esiin on, se kun loppuu joku säätö tai jotain. Sitten sovitaan, että ollaan kavereita. Toisin sanoen nähdään randomisti kaduilla ja mulkoillaan toisiamme vihaisesti. Ainakin mun kohalla käy niin. Mä oon niin monista jätkistä halunnu pitää kiinni kavereina, mutta se ei aina vaan onnistu, koska on aina ne tunteet mukana.
 Mutta miksi ihmiset sanovat aina jotain mitä ei tarkota? Kun sanot, ollaan vaan kavereita, niin jos et tarkota sitä. Miksi sitten sanot sen? En voi sanoa, että olisin mitenkään puhdaspulmunen. Kyllä mäkin teen niin, mutta en vain ymmärrä miksi. Tosin tästä maailmasta ei tulisi mitään, jos kaikki olisivat rehellisiä.
xoxo: Nimo

8 kommenttia:

  1. Mul on just tää sama ongelma! Ärsyttävää, kun pitää lähetellä joitain typerii viestei.. Se on ekakski lapsellista ja tokaks säälittävää. Olen itsekkin ollu jo jonkin aikaa sinkku, koska en enään vaan pysty luottaa kehenkään! Luojan kiitos luen sun blogias niin joillain on melkeen samoja ongelmia, kun mulla! Ihana blogi, ja ihana olet itsekkin! <3

    VastaaPoista
  2. Jes, seilaillaan samoilla vesillä(= Ihanaa tietää etten oo ainoa tässä maassa, joka kärsii tämmösist ongelmista. Tuntuu siltä nykyään, että kukaan ei kerro miten niitten rakkauselämässä menee. Toivottavasti viihdyt mun blogin ääressä, ja kiitoksia sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis todellakin viihdyn! Käyppä vilkasemassa munki: nofashionnolove.blogspot.fi/ :)

      Poista
  3. Hyvin kirjoitettu ja asiaa. Näitä viestittelijätapauksia tuntuu nykyään olevan paljon. Kasvokkain ei uskalleta sanoa mitään, mutta viesteissä on paljon asiaa. Ehkä jotku on vaan niin ujoja sitten. :)

    VastaaPoista
  4. Onneks mun seurustelu alkoi ihan kasvokkain puhumalla, viesteillä kysyttiin penskoina "alaks olee" ja sit olevinaan seurusteltiin..
    Ei kannata pelätä pettymyksiä, niitä tulee jos tulee. Mutta toisaalta, säkin oot niin nuori ettei sulla edes ole mikään kiire seurustella, senkun nautit sinkkuudesta jne! ;)

    VastaaPoista
  5. Tää on ihan totta. Multaki yks jätkä on kysynyt varmaan kolme kertaa tekstarilla, et alanko olee. Ja sit pyydän et jospa tavattais eka muutama kerta ihan kasvokkain, niin sillä ei ookkaan aikaa. Ei oikee tunnu, et tää tyyppi ois luotettava..

    VastaaPoista
  6. Tota....
    Aiheesta kukkaruukkuun. Sulla kiva intiimi blogi.


    Musta tuntuu Etta jotenkin pidattelet itsesi. Ja Etta haluat kirjoittaa teksteja jotka mielyttavat. Lukijoita.
    samanlaisia teksteja on Suosikissakin.
    Et varmmasti Mahdu samaaan sillipurkkiin kuin tavis-suomalaiset. Olet kaunis juureikas afrikkalainen nainen. Ei sun tarviii lolls massaa.
    Revittaydy enemman.
    Aina valilla tuuun lukewarm sun kirjoituksia. Alkukirjoitukset oli. Todella ihollla olevia mielenkiintoisia teksteja. Mutta lopussa jotenki meni marinaksi. Jne. Tana vain rakentavaa palautetta. Joten. Ala ota nokkiiin thanks.
    Muuuten lissa fuck the tartness feel the dryness osion jatkoa on? Vain lopahtiko motivaatio?

    VastaaPoista
  7. Ei sun tarviii lolls was. www.domuslangai.lt

    VastaaPoista