Poikapöpöjä

2009



2012

Tajusin tänään että olen tosi onnekas. Onnekas kun mulla on ihmisiä mun ympärillä jotka oikeasti välittävät musta. Onnekas kun saan joka päivä viettää aikaa ihmisten kanssa jotka saa mut nauramaan. Onnekas kun saan olla täysin oma itseni ja saan tehdä mitä haluun millon haluun. Onnekas kun mulla on Tuomas.   Kolme vuotta sitten tapasin pojan jonka letti oli pidempi kun mun oma. Pojan joka tykkäsi kissoista ja joka oli mun vastakohta. Pojan joka jaksoi pitää mua kainalossa ja sitten kun kyllästyi tönäsi mut alas. Pojan joka oli mulle ystävä. Pojan joka sai mut nauramaan ja hetken päästä itkemään. Pojan joka jaksoi mua just tämmöisenä kun olen. Pojan jonka nimi oli Tuomas.
 En olisi ikinä uskonut jos joku olisi pari vuotta sitten sanonut mulle, että yksi mun parhaimmista kavereista tulee olemaan poika. Mä oon aina viihtynyt jätkäporukassa, jossa voi olla vaan ihan rennosti. Mutta ei kukaan mun poikakavereista ole mulle yhtä tärkeä Tuomas. Tuomas tarjoaa mulle takkia kun valitan että on kylmä. Tuomas tekee mulle ruokaa kun valitan että mulla on nälkä.
 Tuomas on mulle kun epävirallinen veli. Veli joka kiusaa mua joka päivä kun nähdään. Veli joka nauraa kun murran käteni. Veli joka heittelee mua pitkin seiniä. Veli joka haukkuu mua rumaksi ämmäksi. Mutta silti rakastan sitä ihan hirveästi. Yli kaksi päivää ilman Tuomasta on mulle helvettiä. Mulla on aina ikävä sitä kun se menee Karjaalle ruokkii sen tyhmää kissaa. Lasken minuutteja että se tulee takasin.
  Moni on kysynyt multa, että onko Tuomas mun poikaystävä ja miksi ei? Koska Tuomas on mulle liian tärkeä uhrattavaksi. En kestäisi sitä että jos me seurusteltaisiin ja erottaisiin. Mutta sinänsä ei musta ja Tuomaksesta voisi edes kuvitella paria. En mä osaa olla sen seurassa sievä ja söpö kikatteleva neiti mitä yleensä olen miesten seurassa. Oon Tuomaksen kanssa ilman meikkiä ja teen sille tyhmiä ilmeitä. Tuomas on nähny mut kaikissa tilanteissa esim vihasena, itkusena, iloisena ja melkein alasti. Mutta tää on just tätä tyhmää nyky-aikaa jolloin poika ja tyttö ei voi olla kavereita ilman että epäillään suhdetta.
  Mä olen sitä mieltä että jokaisella tytöllä täytyy olla ystävä joka on poika. Sellainen joka auttaa aina kaikessa semmosessa mikä ei onnistu sulta. Semmoinen jolle voit kertoa huolesi ja sitten kun alat itkeä menee ihan paniikkia eikä tiedä miten käyttäytyä. Semmoinen joka voi esittää sun poikaystävää kun törmäätte sun eksään. Semmoinen joka tulee laittamaan mekkosi vetskarin kiinni kun et itse pysty. Sellainen joka on vaan ystävä, niinkuin Tuomas.
xoxo: Nimo