If i were a boy

Heräsin tänä aamuna jotenkin astetta virkeämpänä kun yleensä sunnuntai-aamusin. Oli just semmonen olo, että voisi jopa lähteä lenkille. Aurinko paisto suoraan silmiin, vaikka makasin vielä sängyssä. Olin jotenkin tosi energinen ja päätin tehdä ittelleni kunnon aamupalan. Aloin paistaa pekonia ja munia. Olo oli kun milläkin kotirouvalla. Laitoin radion soimaan. Lauloin mukana ''if i were a boy, even just for a day..'' Beyoncen ihanan korkea ääni jotenkin pelasti mun aamun. Mutta sitten aloin miettimään, että kuinka siistiä olisi olla poika, edes päivän.
 Olisi niin paljon helpompaa. Elämä siis. Jotenkin vähemmän draamaa ja olisi lepposempaa. Ei miettisi niin paljon kaikkia asioita niin pilkuntarkkaan. Mä teen niin ja syytän täysin siitä mun naisuutta. Musta tuntuu, että jos olisin poika mun rakkaus-elämä olisi paljon helpompaa. Sillä mun ei tarvitsi odottaa, että joku poika tulee juttelee mulle. Vaan jos olisin poika saisin päättää itse kenen tytön kanssa käyn mielenkiintoista keskustelua. Ehkä tää on pelkkä ajatus, ehkä poikana oleminen ei ole helpompaa.
  Ainakin sen tiedän, että jos olisin poika mulla olisi paljon paremmat välit mun isän kanssa. Sen ei tarvitsisi hävetä sitä etten käytä huivia taikka sitä että olen tyttö joka ei osaa kokata taikka sitä että olen tyttö joka ei olekkaan semmoinen mitä sitä on kasvatettu olemaan. Poikana se olisi jotenkin enemmän hyväksyttävää ainakin isäni silmissä. Poikana mun ei edes tarvitsisi päättää lopetanko huivin käytön tai en. Poikana isäni silmissä olisin stara, tähti kirkkaalla taivaalla. Nyt mun täytyy varoa kenen kanssa puhun etenkin kun tullaan poikiin, koska isäni ei pidä että hengailen suomalaispoikien kanssa. Jos olisin poika, se olisi ihan luonnollista että on enemmän poikakavereita kun tyttökavereita. Mun elämä olisi paljon helpompaa poikana.
  Jos olisin poika mun ei tarvitsi joka aamu herätä siihen että hiukset muistuttaa linnunpesää. Mulla olisi todennäköisesti joku hieno lyhyt kampaus jota ei tarvisi niin paljoa laittaa. Muutenkin voisin vaan herää kymmenen minuuttia ennen kuin koulu alkaa ja vaan laittaa vaatteet päälle. Tyttönä joudun heräämään tuntia aikasemmin laittamaan hiukset, meikit ja kaiken lisäksi etsimään vaatteet vaatekaapista mikä pursuaa vaatteita, mutta just sillon kun on kiire en löydä sieltä mitään sopivaa. Jos olisin poika mulla olisi paremmat välit jopa mun isoveljeen. Meillä voisi olla paljon enemmän yhteisiä kiinnostuksen kohteita kun nyt. Mun veljen ei tarvisi stressata sitä kun sen kaverit tulevat meille, he katsovat mun tissejä ja kehuvat että ''sun siskos on kuuma'' Poikana mulla ei olisi tissejä joita tuijottaa ja voisin vapaasti pelata heidän kanssa fifaa. Mun veljen ei tarvisi aina tiuskia mulle, että laita takki kiinni taikka laita enemmän vaatetta.
  Jopa äitikin olisi onnellisempi jos olisin poika. Hänen ei tarvisisi miettiä joka päivä että tuonko näytille suomalaisen poikaystävän vai somalialaisen poikaystävä, koska poikana sillä ei olisi mitään väliä. Mutta en ole poika, enkä voi sille mitään että olen syntynyt just tämmöisenä. En voi sille yhtään mitään.
xoxo: Nimo