Totuus Helsingin yöelämästä

*Seuraava teksti on tehty osin huumorilla, ja jos haluat vetää Pirkan hernemaissi pakastepussin nenääsi niin suosittelen olla lukematta tätä. Jos mun huumori ei uppoa sinuun niin mene mielummin jahtaamaan pilviä! Huom tarkoitus ei ole loukata ketään henkilökohtaisesti.*

Mä täytin 18-vuotta kesäkuussa, mutta mä olen pettynyt, että kukaan ei ole kertonut mitään kokemuksia julkisesti tietyistä baareista. Aina kaverien välillä kulkee juoruja millainen mikäkin yökerho on, mutta kukaan ei oikeastaan varota niitä ala-ikäisiä jotka juuri täysikäistyvät mitä odottaa tietyltä paikalta. Sen takia yleensä eksyy vääriin paikkoihin. Mä kumminkin tiedän, että mulla on paljon lukijoita, jotka täysikäistyvät pian, ja mä ajattelin nyt kertoa millaisia kokemuksia/ensivaikutelmia mulla on tietyistä baareista. 

1.Amarillo Helsinki
Keskiviikkoisin opiskelijoiden täyttämä läävä, jossa laimea olut ja mauton siideri on halpaa juuri tällöin. Amarilloon astuessasi saatat jo saada turpaasi, sillä monet väkivaltaiset ihmiset viihtyvät siellä. Naiset tappelevat keskenään miehistä, sekä miehet toistensa kanssa naisista. Amarillossa on kaksi kerrosta, alakerrassa soi suomiräppijoumathafaka-musiikki, johon naapurin Jonne tanssii todennäköisesti epärytmissä. Yläkerran taas on vallannut kaupungin kaikki somalit, jotka pyörittelevät peppujaan Shakiran tahtiin tunkkaisen pienessä tilassa. Yläkerta on yleensä myös ihan täynnä aina, sillä kuka nyt jaksaa katsella perussuomalaispojujen x-hyppyjä alakerrassa?

2.Ale pub Helsinki
Likaisin baari Helsingissä. Vessat miltein aina täynnä jo paskaa, ennen kun olet itse edes ehtinyt paskoa. Jos paskat ei ole pöntössä, ne saattavat myös löytyä tanssilattialta. Tilatessasi juoman haistat jo lasissasi edellisen juoman, joka samassa lasissa on ollut. Baari on melkein aina tyhjä, ja jos ei ole niin ihmiset ovat metsästämässä halpoja juomia haisevista laseista. Saatat myös bongailla tässä baarissa lööppijulkkiksia, joilla ei ole varaa enää juoda kuoharia Namussa. Esimerkiksi Henna Kalinainen, on tämän baarin vakioasiakas.

3.Tivoli Helsinki
Alaikäisten pikkupissisten täyttämä baari, jotka käyttävät sanoja ''päheetä'' ja ''lamee'' Todennäköisesti päässyt sisään baariin laittamalla vähän rohkeemmat vaatteet, jossa tissit ovat korvissa asti ja nännit näkyvät pohjanmaalle asti. Solmiessasi kenkiäsi et uskalla katsoa ylös, sillä todennäköisesti saisit syytteen alaikäisiin sekaantumisesta. Tässä baarissa pyörii klamydian lisäksi, huumeet. Jos et ota huumeita kun niitä joku sinulle tarjoaa niin on vaara, että joku sekoittaa huumeita liian kalliiseen juomaasi, jota olet jättänyt vartioimatta.

4.Millionares Club (Milli klubi) Helsinki
Ikäraja on aika korkealla, koska baari on sisältä casinomaisen kaunis. Baariin kumminkin pääsee jos on oikean värinen. Ehdottomasti yksi rasistisimmista baareista Helsingissä. Harvoin kukaan ulkomaalainen pääsee sisään etenkin miespuoliset tummaihoiset voivat vaan unelmoida, että pääsevät kaljujen rotevien ovimiesten ohi.

5. DTM (Älä kerro mutsille) Helsinki
Yksi suosituimmista homobaareista Helsingissä. Baari on täynnä Shanen(L-koodi) näköisiä lesboja, ja erittäin diivamaisia homoja, jotka ohittelevat vessa jonossa sniikimmin kuin ninjat. Vessaan kun hirveän dramaattisen kohtauksen jälkeen pääset niin joudut stressaamaan minkä sukupuolitaudin saat vessanpöntöstä. Kaiken kaikkiaan mahtava meno, vaikka tuntuu, että tässä baarissa kaikki tuntevat toisensa tai ovat joskus harrastaneet seksiä toistensa kanssa.

6. The Tiger, Helsinki
Sunnuntaisin täynnä geelillä hiuksiaan raiskanneita pakolaisia ja Tivoliin ei päässeitä alaikäisiä pikkutyttöjä. Mikä on kovin kummallista, sillä Helsingin tiukimmat ovimiehet löytyvät tämän baarin ovelta. Saat todistella ikääsi, ja olemassa oloasi neljällä tuhannella eri henkilöllisyystodistuksella ennen kun edes pääset jonottamaan hisseille, jotka vievät tähän elekroniikka musiikin raiskaamaan luolaan. ''Red cup'' on yksi suurin syy, miksi kukaan tulee tähän baariin. Suosittelen kumminkin tätä baaria, sillä sijaitsee korkeammalla kun Kampin Femma. Hyvällä tsägällä mahdut terassille, jossa pääset ihastelemaan kauniita Helsingin maisemia, joissa tosin örveltää pari sataa kännistä ihmistä. Tässä baarissa vilisee myös taskuvarkaita, joten pidä tiukasti kiinni tavaroistasi.

7. Namu, Helsinki
Kenellä on varaa juoda tässä baarissa? Rikkaiden julkkisten täyttämä baari, jossa kylvetään shampanjassa ja heitellään seteleitä ilmaan.

8. McDonalds Sokos, Helsinki
Kun haluat saada ruokamyrkytyksen baari-illan jälkeen, mene tänne.

9.Sinun valintasi
Kerro minulle millaisia kokemuksia teillä on Helsingin yöelämästä.
xoxo:Nimo

Kun sanot tahdon, liian nuorena

  Mä olen tästä aiheesta aikaisemminkin puhunut, tälleen tiedoksi niille jotka jälkikäteen haluavat tulla päteemään. Tuli kumminkin taas mieleen, kun selailin tota mun Facebookkia. Huomasin, että kuinka moni mun ikäluokkaa oleva tyttö/poika on nykyään kihloissa,avioliitossa tai avoliitossa. Mua ei oikeestaan kiinnosta ihmisten elämä, enkä haluaisi puuttua siihen, mutta se on tosi vaikeata kun sitä hierotaan naamaan. Mikä kiire kaikilla on aikuistua ja mennä naimisiin? Mä en ymmärrä. Tuntuu, että kaikki juoksee epätoivoisena etsien sitä oikeata kuin mikäkin känninen T-rex. Yrittäen rengastaa jokaisen miehen/naisen joka vähänkin tuntuu hyvältä. Mä ymmärrän sen, että kaikki haluaa tuntee rakkautta ja saada niitä perhosia vatsaansa, mutta jos se tarkoittaa sitä että mennään kihloihin/avioliittoon noin nuorena niin etsi niitä perhosia vaikka eläintarhasta.

Kihlaus on mulle lupaus avioliitosta. Avioliitto yleensä johtaa perheeseen tai toisin päin. Perhe on taas loppuelämän siinä. 18-vuotias, oletko oikeasti valmis tähän?. Tiedätkö oikeasti, että juuri tämä on se kenen kanssa noin nuorena haluat avioitua? Jos olet, niin onneksi olkoon sinulle ja mä toivon kaikkea hyvää teille. Mutta, jos sun syy kihlaukseen/avioliittoon on se, että olette olleet tietyn ajan jo yhdessä. Onko tänä päivänä parisuhteet vaan päivien laskemista? Mä en ymmärrä tätä logiikkaa, että täällä samassa maapallossa ihminen joka on saman ikäinen kun minä vannoo rakkauttaan ja loppuelämäänsä jollekkin toiselle ihmiselle. Samaaan aikaan, mä istun sisällä potkupuvussa ja heitän lapsellista läppää. Oonko mä se joka jäi jälkeen, vai onko kaikki muut vaan kiirehtinyt? Ihmiset suunnittelee loppuelämäänsä, kun mulla on jo vaikeuksia miettiä mitä teen huomenna. 

 Mä olen ihan varma, että tämä avioituminen/kihlautuminen nuorena on yksi niistä kaikista trendeistä jotka jyllää tällä hetkellä. Mun ikäiset ihmiset vertailee omaa parisuhdetta aina toisen parisuhteeseen. Ymmärrettävästi koska naapurin Liisa sai poikaystävältään Tiimarista ostetun rihkama sormuksen niin nyt sinunkin pitää saada. Vuoden päästä kasvetaan amis Jannen kanssa erilleen, ja kihlaus noin vaan unohdetaan. Niinkuin trendit, aina nousee joku pinnalle ja laskeutuu samantien alas. Mä kuulostan ehkä katkeralta, mutta mä en oikeasti ole. Mä tiedän että mä en olisi valmis avioliittoon tässä iässä, sillä mulla on vielä pari pokemonkorttia keräämättä. Sanotaan, että kaikille on se yksi ja oikea, mutta välillä musta tuntuu että mun oikea jäi rekan alle, koska sitä ei oo näkynyt pitkään aikaan. Vaikka se ilmestyisikin niin ei tarvitse kiirehtiä, koska jos se on se oikea. Mun pointtina nyt on, että rakkaat ikätoverit käyttäkää turvavyötä teidän rakkausvaunuissanne koska te meette ihan liian kovaa.
 xoxo: Nimo

Miten välttää oudot kohtaamiset?

Mä kävelin tänään juna-asemalla, ja huomasin vanhan tutun jonka kanssa ei olla pitkään aikaan puhuttu. Siinä välttääkseni katsekontaktia tartuin niin saatanan älykkääseen puhelimeeni ja esitin etten huomannut. Hetken päästä mua rupes naurattamaan, kun ajattelin että kuinka säälittävä olen. Miksi en vain mennyt moikkaamaan? Siksi koska tiesin, että se olisi ollut niin vaivalloista pakkopullaa kummallekkin. Tiedättekö ne hetken kun väkisin täytyy kysyy mitä kuuluu vaikka ei oikeasti kiinnosta vastaus? Halusin välttää juuri sellaisen momentin. Kotona rupesin miettimään - miten tätä voi välttää muullakin tavalla?

1. Sido kenkiäsi
Huomaat, että joku ihminen kävelee sinua vastaan jota et juuri sillä hetkellä haluaisi nähdä. Ei hätää, kumarru ja rupee sitoo kenkiäsi. Tämä ihminen itsekkin välttääkseen teidän keskustelua todennäköisesti kävelee sinun ohi, ja voit onnellisesti jatkaa matkaasi ilman että sinulla olisi huono omatunto. Jos tämä ihminen tulee kysymään jälkeen päin, että näki sinut, voit rehellisesti sanoa ettet huomannut häntä. Sillä olithan kiireisenä tuijottamassa kengän nauhojasi jotka juuri sillä hetkellä täytyi sitoa.

2. Sinulla on kamala kiire
Huomaat äitisi ärsyttävän kaverin kaupungilla, ja viimeinen asia mitä haluat tehdä on keskustella hänen kanssa maailman turhimmista asioista kuten vessapaperin elämästä. Ei hätää. Tervehdi ystävällisesti, ja ennenkun hän rupeaa avaamaan suutaan niin ilmoita että sinulla on ihan älytön kiire junaan vaikka et ole edes menossa junaan. Helposti pääset eroon tilanteesta, ilman että mielenterveytesi vaurioituisi tämän ihmisen tarinoilla. Hymyile ja näytä kiireiseltä kun kävelet pois. Jos haluat olla erityisen mukava, niin heilauta kättäsi hyvästin merkiksi.

3.Tuijota henkilöä oudosti hymyillen
Huomaat jonkun vanhan poikaystäväsi, jonka kanssa olette vielä ''kavereita'' mutta et halua oikeen keskustella hänen kanssa. Todennäköisesti poika kertoisi sinulle kuinka hänen elämänsä on mahtavaa, ja on jo löytänyt uuden ja sinä samaan aikaisesti syöt aamupalaksi suklaamuroja ja katsot Paavo Pesusientä. Ei hätää, tuijotat vaan häntä. Älä missään nimessä lopeta. Tuijota niin kauan, että poika tuntee olonsa perunaksi ja haluaa vaan pyöriä pois edestäsi. Mä ehdottomasti suosittelen tätä erityisesti poikien kanssa. Älä huoli vaikka poika luulee sinua hulluksi tämän jälkeen, koska ainakin pääset eroon siitä ikuisesti.

4.En kuullut sua
Huomaat ärsyttävän entisen luokkalaisesi, josta et ole ikinä oikeen pitänyt mutta tämä tyttö kumminkin rakastaa sinua edelleen vaikka ette ole puhuneet pariin vuoteen. Tyttö huutaa nimeäsi ostoskeskuksessa, parhaiten pääset eroon kun esität näkymätöntä ja myöhemmin kuittaat asian sillä että et kuullut häntä. Näin pääset eroon siitä, että tämä tyttö olisi kertonut sinulle kuinka ihanaa oli kun isi osti hänelle uuden auton. Eikä sinulle tule niin paha mieli omasta Nissanista.

5. Piiloudu
Mä voin rehellisesti kertoa, että näin vanhan opettajani Prismassa pari päivää sitten. Itselläni oli päällä ehkä nyhjäsimmät vaatteet ikinä, ja olin vaan tulossa ostamaan askin röökiä. Koska minähän olen niin ihana ihminen etten juuri sillä hetkellä kyseisen biologian opettajan(-joka yleensä saarnasi minulle tupakan vaaroista nuorempana) halunnut nähdä niin piilouduin hyllyjen väliin. Kokoajan jouduin liikkumaan toiselle hyllylle, koska juuri sitä saatanan hernekeitto tölkkiä mitä hän tuli etsimään ei sattunut löytymään. Kaiken lisäksi jouduin odottaa kauan ennenkun opettaja lähti kaupasta, sillä en hänen edessä halunnut ostaa tupakkaa. Kannatti kyllä piiloutua, nyt hänellä on mielessään se ihana 14-vuotias Nimo jonka pahin pahe oli se että piirsi pulpettiin.
xoxo:Nimo

Vihaan mun sukupolvea

Mä haluun jakaa teidän kanssa asian mikä on pyörinyt mun mielessä viime aikoina ihan liikaa. Ajatus lähti yhdestä vaivattomasta baarireissusta kavereideni kanssa. Istuttiin peilin edessä rivissä ja laittauduttiin iltaa varten. Mä oon aina sanonut teille, että mä olen aika poikamainen - ollut koko elämäni. Mä en ole sellainen tyttö, joka viihtyy vähissä vaatteissa, kun taas jotkut mun ystävät on täysin mun vastakohtia. Ei mua haittaa, sanotaankin että vastakohdat täydentää. Laitoin valkoisen London boy-merkkisen topin päälle, jonka kaula-aukko oli melko korkealla, kun välittömästi ystäväni tuli repimään paidan kaulavakoa alemmas niin että rintani näkyisivät paremmin. Kun asiaa kyseenalaistin, että miksi mun täytyy muka olla mahdollisimman vähissä, sain vastauksen - ''Nimo, pojat tykkää kun näkyy tissejä. Tajuutsä et mul ei ois ikinä niin paljon vientiä kun tällä hetkellä jos en näyttäisi tältä (viitaten omaa asua joka ei peittänyt puoliakaan sen perseestä ja tissit yletty korviin asti)'' Ystäväni nauroi perään, ja mäkin heitin siitä loppujen lopuksi vaan läppää. Uppouduin puhelimeeni, ja selailin twitteriäni kun silmiini iski kuinka moni nuori twiittaili seksiin tai alastomuuteen liittyen. Selailin Instagramiani ja huomasin kuinka pikkutytöt laittoivat kyynerpäät yhteen jotta pääsisivät näyttämään tissivakonsa koko maailmalle. Muistaessani myöhemmin illalla tämän kaiken totesin pääni sisällä - mä vihaan mun sukupolvea. 
 Antakaa mun selittää miksi. Kun mietitään monia vuosia sitten kun ihmiset kävelivät ympäri luola-asut päällä ja puoli alasti, se oli ihan täysin normaalia. Tämän jälkeen kumminkin maailma kehittyi, tuli ihmis-oikeudet ja muoti. Ihmiset pikku hiljaa rupesivat pukeutumaan oman tyylin mukaan. Me opittiin erottumaan sillä mitä me puetaan päälle, ja miltä me näytetään vaatteilla. Musta kumminkin tuntuu, että tänä päivänä me lähdetään tosta pointista ja palataan takaisin alkuun. Mä ymmärrän, että miksi ihmiset tänä päivänä hilluvat ympäri kaupunkia vähillä vaatteilla, näyttäen kaikki kehon osat jokaiselle ihmiselle joka kävelee vastaan. Yksinkertainen vastaus löytyy kun katsoo viihde-alalla pyöriviä julkkiksia, joita mun ikäiset ja nuoremmatkin ihailevat. Meillä on julkkiksia, jotka esiintyy musiikkivideoissaan alasti ja jokaisessa biisissään laulavat seksistä. Meillä on lapsia, jotka ihailevat juuri näitä julkkiksia, jotka antavat kuvan, että mitä vähemmän tytöllä on päällä sitä halutumpi tyttö on. Mitä tapahtui ihmisyydelle, luonteelle ja sisäiselle kauneudelle? Mua harmittaa niin paljon, että yhteisöpaineet tänä päivänä vaan yrittää riisua meitä kaikkia. 
 Mä haluan muistuttaa itseäni, ja meitä muita kaikkia, että mä en halua, että kukaan rakastaa minua siksi että mulla on kivat tissit tai perse. Mä en halua, että kukaan poika vie mut kotiin vaan esitelläkseen sänkynsä. Vielä surullisempaa on se, että ystäväni sekä moni muukin tyttö joka on samaa sukupolvea kuin minä ajattelee samallalailla kun minä. Miten luulette, että kukaan arvostaa sinua sisäisen kauneuden takia, kun ainoa mitä susta näkyy on ulkoinen kauneus. Mä haluan vaan muistuttaa teitä kaikkia twerkkaamaan itsenne takasin tähän maan päälle, ja muistamaan että arvostakaa itse itseenne ihmisenä. Ystävälleni haluaisin vielä sanoa, että mä oon mielummin yksin onnellinen omatuntoni kanssa kun annan kenellekkään itsestäni halvan kuvan vaan saadakseni poikien huomiota. Terveisiä Lontoosta, pian palaan takaisin Suomeen ja pääsen kirjoittelemaan enemmän.
xoxo: Nimo

London here i come

Laukku pakattu ja liput oikeassa kädessä. Mä lähden 5 viikoksi vaihtoon Englantiin, joten älkää ihmetelkö jos musta ei kuulu.
Mua voi toki seurata Facebookissa tai Instagramissa. Sinne päivittelen kuulumisia, mutta palaillaan lukijat!
xoxo: Nimo

Ajankohtaisen kakkosen Islam-ilta

Huomasitte tai ette huomannut, mutta olin eilen studiovieraana ajankohtaisen kakkosen islam-illassa. Jälkifiilikset ovat ehdottomasti- niin paljon jäi sanomatta. Asetelmaa kritisoitiin, jo ennen ohjelman alkamista ja olen täysin samaa mieltä kaikkien kritisoijien kanssa. Tuntui, että kukaan ei saanut tarpeeksi aikaa sanoa asiansa, ja etenkään viedä mielipiteensä perustellusti loppuun asti.
 Itse olin porukan nuorin, 18-vuotias somalitaustainen musliminainen. Toisin sanottuna kaikin puolin kuuluin vähemmistöön. Yleensä mun ikäiset somalitytöt ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, sillä niin on opetettu. Mutta miksi ei saisi puhua/kritisoida asioita julkisesti jos ne tuntuvat omasta mielestä väärältä. Tämän mä halusin viedä studiolle, kaikkien niiden nuorien muslimityttöjen äänen joka oli hiljennetty. Edustin myös itseäni, omia kokemuksia ja mielipiteitä, joita en kumminkaan voinut täysin sanoa lähetyksessä sillä oli niin vähän aikaa. 
Nyt kun olen kotona, ja katsonut kaikkia niitä kommenteja joita mä olen saanut, olen päättänyt avata teille suuni asioista jossa ohjelmassa en ehtinyt sanomaan. Ensimmäinen kysymys oli, että onko Islam rauhan uskonto? Islam on rauhan uskonto, mutta se miten ihmiset ovat tulkinneet uskonnon ja käyttäneet uskoa vääriin asioihin kuten sotimiseen, ei ole osa rauhaa. Mä uskon siihen, että islam on hyvä asia, mutta ihmiset jotka ovat harjoittaneet sen väärin ei taas ole. Ihmiset jotka lähi-idässä sotivat uskon nimeen tuovat ihan väärän kuvan tästä uskonnosta. Itse muslimina voin sanoa, että islam on väärinkäytetty uskonto ja ehdottomasti väärin ymmärretty uskonto.
Tämän todistaa täysin se, miten Suomen nuorin imaami vastasi katsojan kysymykseen-Miten islam suhtautuu homoseksuaalisuuteen? Lyhyesti ja täysin rennosti hän vastasi: Rangaistuksella, elikkä kuolemantuomiolla. Tämä shokeerasi minut, olisin halunnut ottaa sateenkaarilippuni esiin ja heilutella sitä kaikille studiovieraille. Miten tämä kyseinen ihminen pystyi sanomaan Islamia rauhan uskonnoksi, ja tämän jälkeen kumota juuri sanomansa tämällä kommentilla. Onko rauha sitä että tappaa toisen? Ymmärrän, että ei oikeastaan mikään uskonto hyväksy homoseksuaalisuutta. Mutta eikö uskonto ole ihmisen ja Jumalan välinen yhteys? Islamissa uskotaan myös siihen, että Jumala loi sinut. Miten Jumala joka on luonut kaikki homotkin voi vaatia rangaistusta heille? En usko, että Jumala niin tahtoo, vaan nämä kaikki ihmiset jotka käyttävät Jumalan sanaa väärin. 

Oman puheenvuoroni nuorena naisena ja huivittomana muslimina herätti samantien sekä studiossa, että studion ulkopuolella ristiriitaa. Sanotaan, että ihminen voi päättää pukeeko huivia tai ei, mutta silti minut tuomitaan huonommaksi muslimiksi koska en käytä huivia. Tässä on täysin kyse siitä, että ihmiset tekevät muuta kuin mitä sanovat. Mäkin voin sanoa tiettyä mutta käyttäytyä täysin vasta kohdin. En ymmärrä, miksi ketään pitäisi tuomita huonommaksi muslimiksi, jos ei käytä huivia. Mä olen täysin rehellinen itselleni, sekä Jumalalle. En esitä jotain mitä en ole, ja jotain mitä en koe omaavani. Mietitään niitä kaikkia musliminuoria, jotka väittävät olevansa ääriuskovaisia ja käyvät moskeijoissa päivittäin rukoilemassa. Silti viikonloppuisin samat nuoret löydetään ympäri humalassa kaupungin baareista. Onko tämä oikein uskomista? Tämä kertoo musliminuorten suuresta paineesta olla osa molempia kulttuureja, mutta tämä on mun mielestä täysin tekopyhä uskovaisuutta. Juuri tämänlainen ihminen on niitä jotka katsovat minua vinoon kun kävelen kadulla täysin omana itsenäni mutta myös säilyttäen uskoni. Itse toivon musliminuorten avaavansa suunsa, ja olevansa rehellisiä itselleen. Keskitytään mielummin tärkeämpiin asioihin kuten kouluttautumiseen kun toistemme tuomitsemiseen.

Kaikin puolin kokemus oli hyvä, vaikkakin sain sekä kehua että tuomitsemista studiovierailta ja kaikilta katsojilta. Haluan muistuttaa, että mä olen sen verran vahva tyttö, että mua ei herpauta vaikka mun blogiin täyttyisi ulkonäköäni tuomitsevia kommentteja. Mä olen täysin sinut itseni kanssa, ja toivon että jätetään ne ala-aste ikäisten läskiksi haukkumiset sinne ala-asteelle. 
xoxo: Nimo

Tyylilyyli

Mä oon viime aikoina kelaillut vähän kaikkea. Ajatukset juoksee kovempaa kun minä, tosin siihen ei tarvita paljoa sillä oon hidas kaikessa. Mä oon nukkunut huonosti, ja mulla on jotenkin ollut liikaa asioita päässä jota en kumminkaan ole sanonut kenellekkään. Toi hämärä ja kylmä syksy/talvi saa mut aina tälläseksi, että mielummin makaan sängyllä ja tuijotan kattoa kun nousen ylös ja teen jotain.
  Yksi suurimpia ajatuksia mulle on tuottanut, ulkonäön luoma mielikuva siitä millainen ihminen on. Mä en oo mitenkään pinnallinen tai tuomitseva, mutta mua ärsyttää kun nykyään jos pukeudut tietyllä tavalla susta oletetaan tietynlaista. Esimerkiksi hiusten väri: Blondeista oletetaan bimboja, ja jotenkin lutkahtavia. Bruneja pidetään fiksuina ja vaimo-tyyppinä. Mustapäitä taas sanotaan gooteiksi tai muuten vaan sulkeutuneiksi. Punapäistä taas on jo vanha sanonta, että ne ei pääse taivaaseen. Kuinka väärin jokin asia voi olla? Mun mielestä se on väärin, että ihminen luokitellaan ja tuomitaan ulkonäön puolesta. Kuka vaan voi tänä päivänä värjätä hiukset, mutta antaako tämä oikeuden leimata tietynlaiseksi.   
  Sitten taas on niitä ihmisiä, jotka värjäävät hiuksiaan nimeomaan siksi, että haluaisi ihmisten ajattelevan heistä niin. Ystäväni värjäsi hiuksensa blondiksi, ja rupesi heti piiloutumaan sen taakse. Aina kun hän ei tiennyt jotain asiaa, tämä kommentoi sen näin: ''Hei mä oon blondi'' Ei kaikki blondit ole tyhmiä, eikä niiden tarvitse esittää tyhmää vaan sen takia, että näin vaan oletetaan

. 

 Samaa voisin sanoa tyylistä. Esimerkiksi, jos pukeudut minihameisiin olet lutka. Jos paidassasi on suuri kaula-aukko, esittelet tissejäsi ja olet helppo nainen. Jos pukeudut poikien vaatteisiin, olet lesbo tai poikamainen sporttinen tyttö. Jos käytät pinkkiä paljon, luulet olevasi Barbi.  Mä pukeudun aina fiiliksen mukaan. Laitan päälle sen minkä käsiin löydän ja mikä peilissä näyttää hyvältä, mutta viime aikoina olen saanut paljon kommenttia siitä että kuinka hipsteriltä näytän. Mä oon myös viimeisen kuukauden aikana käyttänyt paljon imago laseja, eli laseja joissa ei ole vahvuuksia. Tämä taas tekee minusta kuuleman mukaan nörtin, ja fiksun näköisen. Viisantaako se, että katson lasin läpi vai olenko yhtä fiksu laseilla ja ilman? Ei se tee musta yhtään fiksumpaa, vaikka olisi ne lasit. Omat kaverit taas sanovat lesboksi, koska kävelen ympäri kaupunkia lippa vinossa. Mä en halua, että tyylin perusteella mua leimataan hipsteriksi, tai lesboksi. Mä oon mä, ja mun mielestä kaikilla meillä on oikeus pukea ihan mitä haluaa. Mä ainakin tahdon ajatella, että kaikki me ollaan loppujen lopuksi vaan ihmisiä oli tyyli mikä vaan. Jätetään toistemme tuomitseminen sikseen ja koitetaan olla kaikki vaan omia itsejämme. Meistä voi tulla hyviä ystäviä vaikka sussa roikkuisi enemmän ketjuja kun mun pyörässä.
xoxo:Nimo

5 ihmistyyppiä jotka vituttaa mua

Mä en oo vihaaja. Mä en oikeestaan vihaa ketään, koska osaan ajatella että jokaisessa on jotain hyvää. Mä en vihaa ihmisiä, mutta vihaan välillä sitä mitä ihmiset tekee. Niin yksinkertaista. Te kaikki jotka tän lukemisen jälkeen haluatte vetää mua turpaan jos tulen itään tai te jotka valitatte että oon niin negativiinen niin mä oon pahoillani. Mun takapihalla juoksentelee yksisarvisia ja paistaa auringon takaa pieni sateenkaari. Mä oon niin positiivinen. Antakaa nyt mun kumminkin kertoa millaiset ihmistyypit vituttaa mua, koska niistä mulla on aika paljon sanottavaa.

1. Ihmiset joiden henki haisee aina kuolemalta
Jos sun henki haisee aina vaan sen takia, että sulla on joku sairaus jolle et voi mitään ja joka saa hapen muuttumaan suussasi kuolleen rotan hajuiseksi niin se on ihan okei. Kunhan pysyt kaukana musta. Mutta jos sulla ei ole mitään tälläistä sairautta ja sun henki haisee silti niin mä oon pahoillani, mutta mun täytyy harkita lähestymiskieltoa susta. Purkka ei aina riitä. Muistakaa ihmiset pestä hampaanne, ennen kun tuutte hengittämään  kenenkään naamaan. Musta tuntuu, että opettajat etenkin on tälläisiä minulle hapen puutetta aiheuttajia. Ei se ole niin vaikeata pitää sen verran hygieniasta huolta, herra isä.

2.Ihmiset jotka käyttävät n-sanaa
Mä en tarkota siis, että ihmiset jotka sanovat neekeri vaan ihmiset jotka puheessa käyttävät nimenomaan ''n-sanaa'' Uutistoimittajat, sivistyneet ihmiset ja etenkin suomenruotsalaiset, jotka saavat aamukahvini maistumaan vanhan naisen ripulilta käyttämällä puheessaan n-sanaa. Minkä takia kierrät neekeri-sanan, sanomalla n-sana. Luuletko oikeasti, että ihmiset eivät tiedä, mitä tällä tarkoitat. Musta tuntuu, että ''n-sana'' on jonkun ihmisen keksimä, jolla on varmasti hyvä omatunto kun on niin onnistuneesti poistanut neekeri-sanan korvaten n-sanalla. Hyvin onnistuneestikkin vielä.

3.Ihmiset jotka pihistelevät kaikessa
Mä en pysty sietämään pihejä ihmisiä. Esimerkiksi, koulussa pyysin viereiseltä luokkakaverilta vesipullosta huikan, sillä olenhan niin laiska paska että en jaksa nousta hakemaan omaan pulloon lisää vettä. Tyttö ojensi ystävällisesti pullonsa minulle, ja sanoi perään ''Älä juo sitten kaikkea'' Ymmärtäisin nämä pari sanaa, jos pullo olisi tyhjillään, mutta tyttö oli äskettäin täyttänyt tämän. Mä en ajatellut, että mä eläisin tässä maailmassa siinä vaiheessa kun ruvetaan vedestä pihistämään. Enkä usko, että mun sisällä virtaa mikään Niagara Falls, että minuun olisi mahtunut pullollinen vettä kerralla. Tätä vitutusta ei helpottanut yhtään ajatus siitä, että itse olen sellainen ihminen, että mielummin annan toiselle kun otan itse. Minkä takia pihistää jostain mitä sulla on, kun voit jakaa sen muiden kanssa ja tuottaa kaikille paremman mielen?

4.Ihmiset jotka levittävät ''hän sanoi tolle ja se sano mulle''-paskaa
Mä en siedä ihmisiä, jotka puhuvat toisista pahaa. Enkä varsinkaa ihmisiä, jotka levittävät toisista paskaa jolla ei ole mitään päätä tai häntää. Ei ole mitään tietoa, onko asia edes totta, mutta silti se pitää minulle kertoa. Yleensä kun tälläistä kuulee, niin ilmenee myös se fakta että kertojalle on kertonut joku toinen joka kuuli joltain toiselta. Ihmiset vielä kehtaa miettiä, että miten juorut leviävät. Juuri näin, ja erittäin perättömästi. Mä en halua kuulla tollaisia juttuja, ja jos sulla ei ole muuta asiaa mulle kun juoruilla toisista asioita joista et tiedä mitään niin sä voit laittaa alahuulesi pään yli ja koittaa vaikka nielaista itsesi.

5.Ihmiset jotka kohottavat omaa itsetuntoa tuhoamalla toisen itsetunnnon
Mä en ymmärrä, että miksi ihmiset haukkuvat toista vaan tunteakseen itsensä paremmaksi. Esimerkiksi pari päivää sitten olimme ystävieni kanssa huoltsikalla amistelemassa vetämällä kahvia ja röökiä vuorotellen. Itse olin tullut suoraan töistä, ja en todellakaan näyttänyt hyvältä. Eikä mua edes haitannut asia, ei aina jaksa yrittää olla kaunis. Kunnes kauniit kaverini rupesivat valittamaan että näyttävät rumalta, täydellisisen muodikkaissa vaatteissaan ja ihanan kiharetuissa hiuksissaan. Vitutusta täydensi se, että eräs kaverini kommentoi tähän ''Mut kato Nimoa, onneks ei näytetä noin pahalta''. Katsoin suoraan silmiin ja kävelin helvetin ylpeänä reikäisissä lökäreissä ohi. Mua se ei haitannut niin paljoa, mutta tiedän että moni ihminen olisi varmaan kaatanut kuumat kahvit tämän tytön päälle. Ymmärrän, että olet kaunis ja luulet olevasi täydellinen, mutta ei se tee sinusta yhtään sen parempaa. Sillä kultapieni kauneudella ja ylimielisyydellä ei makseta laskuja.

Te ette tiedäkkään kuinka ihanaa oli saada noi asiat mun sydämmeltä. Kiitos kun sain jakaa vitutukseni teidän kanssa, toivottavasti teitä ei vituta nämä yhtä paljon kun mua. Jos vituttaa niin heittäkää vaan kommenttia, että miten ja millaiset ihmistyypit vituttaa teitä. Mutta muistakaa antaa niiden yksisarvisten juoksennella teidänkin taka pihalla, sillä ei kannata antaa negatiivisuuden vallata koko elämän.
xoxo: Nimo

Ärsyttävän känniset ihmiset

Olin viikonlopun Turun yöelämässä, ja jos joku näki mut siellä niin terkkuja vaan sinne. Turussa ollessani tajusin yhden suuren asian- känniset ihmiset ovat ärsyttäviä. Mä en oo varmaan ikinä nähnyt ketään, joka väittäisi muuta. Jos on olemassa joku ihminen joka on selvinnyt ärsyttävällä tavalla kännissä olevista ihmisistä, niin hatun nostot.
Mä täytin kahdeksantoista vuotta kesällä, jos ette huomanneet. Tämä ikä avasi mulle uuden näkökulman asioille, ja etenkin alkoholille. Nyt voin laillisesti kävellä baariin, ja katsoa millaisia ihmiset ovat kännissä. Tähän asti olen törmännyt tälläisiin ihmisiin:

1. Kännissä, mutta ylpeä siitä-känniläinen
Tiedättekö sen ihmisen, joka juo huikan kaljasta ja koko loppuillan jauhaa- kuinka kännissä hän on. Tiedät. Hyvä, mäkin. En ymmärrä, että jos olet humalassa niin miksi siitä täytyy ilmoittaa muille kokoajan. Yleensä tälläset ihmiset eivät edes tarvitse paljon alkoholia ilmaistakseen kuinka kaikki heiluu ja että ollaan niin kännissä että mikään ei pysy sillä. Mun diagnoosi tälle on, huomionhaku. Haluat olla huomion keskipisteenä, ja tämän takia ilmoitat muille maailman tyhmimmästä asiasta, kuin humaluudesta. Tälläiset ihmiset on myös niitä, jotka päivittelee koko netin täyteen kännisiä päivityksiä. Esimerkiksi mun yksi kaveri sano mulle yhdissä juhlissa: ''Nimo, jos känni olisi maa. Mä varmaan olisin sen presidentti'' Miettikää, millainen mun ilme oli ton kommentin jälkeen. Jokaiseen lauseeseen pitää saada sujautettua sisään, kuinka humalassa sinä olet. Ihan helvetin ärsyttävää, ja mun tekisi mieli heilauttaa sut sun humalaisesta pilvestä alas tähän reaaliin, että olet juonut puolikkaan oluen ja että ketään ei kiinnosta kuinka humalassa sä oot.

2. Draama queen-känniläinen
Tämä on perus känniläinen, jota esiintyy jokaisissa teinibileissä. Aina pitää olla se yksi yleensä tyttö, joka alkoholin haistamisen jälkeen rupeaa draamailee. Mä en ymmärrä, että miksi ihmiset tarvitsee alkoholia sanoakseen mitä ajattelee? Miksi kännissä haukkuu toista tai haastaa riita, kun ei selvinpäin uskaltaisi tehdä sitä? Miksi sitä ei vaan pidä sisällä jos ei kumminkaa pokka riitä kantamaan sanomisestaan vastuuta? Yleensä tälläinen känniläinen peruu sanansa seuraavana aamuna, ja pistää sen kännin piikkiin. Draama queen-känniläinen yleensä rupee haastaa poikaystävän kanssa riita, ja jos ei niin poikaystävästään. Epävarmat pariskunnat yleensä muuttuvat tälläisiksi draama queeneiksi bileissä. Mun ohje on, että jätetään draama leffoihin.

3. Kiimainen-känniläinen
Tiedättekö sen ihmisen joka juomisen jälkeen muuttuu täysin kiimaiseksi mursuksi. Mikään muu ei pyöri päässä, kun se, että täytyy löytää mies näistä bileistä. Se yksi tyyppi, joka näyttää siltä, että se haluaa tänä yönä joko vauvan tai jonkun kamalan sukupuolitaudin. Nämä ihmiset ovat yhtä sekaisin kun Kreikan talous. Silmissä näkyy vaan käveleviä peniksiä ja pomppivia vaginoita. Jokainen ihminen joka puhuu tälle on potentiaalinen isä tai yhen illan hikeä tuottava leikkikalu. Se tyttö sun luokalta, joka yleensä istui etupenkillä jalat sievästi kiinni, on yhtä äkkiä monsteri ja pokailee jokaista ihmistä ilman paitaa. Mä en voi muuta kun taputtaa, koska mä en kestä tälläisiä ihmisiä. Miksi esittää kännissä jotain mitä ei selvinpäin ole? Tälläisiä ihmisiä on niin paljon, että mä en ihmettele miksi väestö kasvaa niin paljon.

4.Syvällisiä puhuva-känniläinen
Tiedättekö sen ihmisen joka juo itsensä professoriksi tai vähintään kaikkentietäväksi. Heti kun kuuluu kaljan korkin avaus, niin suusta tulee vain: -Tiesitkö että maailma on pyöreä koska jumala loi sen sellaiseksi. Tai muuta erittäin oksettavan syvällistä. Tämä ihminen rupeaa ajattelemaan saman tien maapallon syntymistä ja varmasti ilmoittaa kaikille siitä. Puheenaihe saattaa myös eksyä siihen kuinka tämä rakastaa äitiään vaikka äiti onkin nainen. Psykoloogisesti erittäin rasittavaa. Anna mun nauttia mun oluesta, en jaksaisi kuunnella kuinka oluellakin on tunteita.

Uteliaimmat lukijat, varmaan ajattelee mikä näistä minä itse olen. Mä voin sanoo, että olen vähän kaikkea. Loppujen lopuksi mä oon se kaikista ärsyttävin.
xoxo:Nimo

Jos mä oisin sun opettaja

Antakaa mä kerron teille heti ensimmäisenä, että mä oon mun luokan pahin häirikkö. Kyllä, tiedän sen, ja oon ollut koko mun elämän. Se sana seuraa mua koulusta kouluun, ja vuodesta toiseen. Ei auta vaikka kuinka mä yrittäisin pitää turpaani kiinni ja keskittyä. Pakko aina puhuu jollekkin tai sitten muuten vaan häiriköidä esim yläasteella jouduin rehtorin puheille kun kesken tuntia sain idean lähteä kavereitteni kanssa tekemään kuulutus jonka koko koulu kuuli. Mä tiedän että olen lapsellinen häirikkö, mutta mä en ole ylpeä siitä. Mä rupesin myös kelaa, että mä oon niin huono oppilas mutta entä jos oisin opettaja?

*Kun oppilas tulee myöhässä tunnille ja marssii sisään niinkun siinä ei olisi mitään pahaa*

Opettaja Nimo: Mitäs sä luulet tekeväs? Tuut sisään kesken mun kallis arvosta opetusta myöhässä ilman et ees pahoittelet. Älä uskalla ees sanoo että et löytänyt luokkaa. Oot sä uusi talossa vai ootko muuten vaan sokee? Tässä on sulle 147 matikan tehtävää, sä voit harjoittaa sun näköä niillä.

*Kun oppilas kertoo ettei ole tehnyt kotiläksyjään koska koira söi ne*

Opettaja Nimo: Eks sä just pari viikkoa sitten kirjoittanut Twitteriin, että koiras kuoli. Oks se haudan alta tullu sun läksyi syömään?

*Kun oppilas sanoo ettei ole tehnyt kotitehtäviään koska ei ollut nettiä*

Opettaja Nimo: Sä et tehnyt läksyjä koska ei ollut nettiä? Silti päivitit Instagramia neljällä uudella kuvalla, kirjotit Facebookiin päivityksen jossa kerroit uudesta ihanasta poikaystävästä, vastasit mun kysymykseen Ask.fm:ssä kun kysyin tuliko teille paljon läksyjä tänään, Foursquarasit että olet kotona tylsistyneenä ja chattailit jonkun 11-vuotiaan kaverisi kanssa Irc-galleriassa. Sun netti ei siis toiminu?

*Kun oppilas höpisee toisen oppilaan kanssa*

Opettaja Nimo: Jos te kaksi ette ole hiljaa juuri nyt niin lähetän teijän Venäjälle, ja teen teistä meetwurstia.

*Kun oppilaat sanovat toisiaan huoriksi mutta kumpikin väittää toisen sanoneen ensin*

Opettaja Nimo: Mua ei kiinnosta kumpi sanoi sen ensin. Molemmat pitää sen 12-vuotiaan turpansa kiinni ja opettelee Huora-sanan 400 erillä kielellä. Huomenna on pistari siitä.

*Kun oppilas sanoo kuvaamataito tunnilla ettei osaa piirtää*

Opettaja Nimo: Ai mitennii et osaa piirtää? Piirrät joka aamu ittelles kulmakarvat vaikka sulla ne on jo, mutta silti väität ettet osaa piirtää?

*Kun oppilas tekstailee tai pelaa puhelimella*

Opettaja Nimo: Tuu tänne opettaa meille imperfekteistä ja anna mulle se sun Iphone vitonen niin mä voin pelaa sulle Candy Crushin läpi.

*Kun oppilas pyytää kynää koska ei ole omaa*

Opettaja Nimo: Kyllä, sä voit lainata multa kynän, mutta jos et anna sitä minulle takaisin niin mä heittelen sua lyijykynillä niin kauan että annat sen.

*Kun oppilas tulee liikuntatunnille ilman liikuntavaatteita koska ei omista sellaisia*

Opettaja Nimo: Sulla ei ole liikuntavaatteita, mutta silti ostat joka toinen päivä uuden Guessin paidan, maastokuvioiset Converset ja ihanan revityt Gina Tricotin boyfriend-farkut. Harmi vaan että sä joudut juoksemaan niillä coupperin ja koska sulla ei ole liikuntavaatteita tuplataanpas matka.

*Kun oppilas ei suostu vastaamaan kysymykseen koska ei viitannut*

Opettaja Nimo: Mua ei kiinnosta vaikka sulla ei ollut kättä ylhäällä. Kun puhelin soi niin et sä siihenkää ollut vastaamatta ''koska ei mun käsi ollut ylhäällä''

 *Kun oppilas huutaa toiselta puolelta luokkaa ''opettaja''

Opettaja Nimo: *Leikkii kuollutta koska ei jaksa mennä auttamaan*

*Kun tunti loppuu ja kello soi*

Opettaja Nimo: Kiitos tunnista! Olitte taas yhtä ärsyttäviä kun eilen, mutta varmasti vielä ärsyttävempiä huomenna. Toivottavasti bussinne ajaa ojaan, ja saan itselleni huomenna vapaapäivän.

Mun pointtina tässä oli, että opettajan työ on vaikeata. Opettajat joutuu kestää vaikka mitä paskaa vaan siksi koska me niin nuoret jotka luullaan itseämme niin aikuisiksi ollaan ihan helvetin rasittavia. Millon kukakin valittaa jotain, ja joku ei ymmärrä vaikka selitettiin neljä kertaa. Mä nostan hattua kaikille opettajille jotka on joutunut kestämään mun teiniangstia. Arvostakaa tekin teidän opettajia, koska olette onnekkaita että se ei ole minä.
xoxo: Nimo

Ärsyttävät jätkät

Paina puuta, haluan muistuttaa, että mä en halua loukata ketään ja vaikka en haluaisikaan loukata niin aina löytyy joku joka loukkaantuu kaikesta mitä mun suusta tulee. Sen sanottuani, haluan myös sanoa, että tytöt valmistautukaa olemaan munkaa samaa mieltä, koska jätkäthän on kusipäitä niinkun aina sanot parhaimmille ystävillesi kun jätkä tekee paskasti sulle. Kun taas te jätkät voitte valmistautumaan olemaan täysin eri mieltä, koska tämä ei kumminkaan koske teitä koska te ootte niin herrasmiehiä, että synnyitte parran kanssa. Olkaa mitä mieltä vaan, mutta tässä on lista ärsyttävistä jätkistä:

1. Hiljainen hottis
Jokainen tyttö, joka elää tässä universumissa tietää edes yhden tälläisen hiljaisen hottiksen. Tarkoitan sellaista jätkää, joka näyttää niin hyvältä, että ei voi edes sanoinkuvailla tätä. Tyyli on kun suoraan Dressmannilta, ja tuoksuu taivaallisen hyvältä. Aina kun tämä poika kävelee sun ohi, tunnet kuinka jalkasi muuttuvat spagetiksi ja unohdat kaiken mistä olit edes puhumassa. Tämä jätkä on niin kuuma, että jos tämän päällä paistaisi ruokaa niin sekin palaisi pohjaan.
Mutta, kun tämä jätkä avaa suunsa vaginasi tekee u-käännöksen. Suusta ei tule mitään järkevää. Läpät ovat yhtä kuivia kun saharan kuivin kohta. Tämä jätkä on suoraan kuin kirjastosta, täynnä tietoa joka kuitenkin tylsistyttää sua. Ärsyttävintä tästä jätkästä tekee sen, että kaikki se kuumuus katoaa kun tämä avaa suunsa.

2. Puhun itteni sun pöksyihin-jätkä
 Tiedät tämän jätkän olleen tuhansien tyttöjen kanssa, vaikka ei edes ole mikään kuumin jätkä. Tiedät tämän jätkän olevansa kusipää, ja särkeneen monen tytön sydämen. Tiedät kuinka tämä jätkä pitää naisia vaan tavarana jolla voi leikkiä milloin vaa ja jota voi lainata kaverille koska tahansa. Tiedät tämän jätkän sanovansa itseään swagia omaavaksi playeriksi, mutta luulet itse olevasi koutsi.
 Ei, kunnes tämä jätkä katsoo sinua lumoavillaan silmillään ja rupee puhumaan sinulle maagisia sanoja joita on sanonut joka ikiselle tytölle, olet samantien myyty. Hän kertoo sulle, kuinka sä olet ainoa ja kuinka sä oot kaikista kaunein ja sä uskot joka ikisen sanan. Luulet olevasi se ainoa tyttö, joka voi muuttaa tämän pojan kunnolliseksi. Ei, sä päädyt samanlailla pelatuksi kun kaikki muut tytöt. Sä tiesit jo alussa että tämä ei päädy hyvin. Vähän niinkuin laktoosi-intorelanssinen joisi kilon maitoa, sä tiesit että lopputulos olisi paskaa, mutta silti upposit. Mä vihaan tälläisiä jätkiä. Jos et tiedä yhtäkään tälläistä jätkää, kiitä luojaasi.

3. Oot niin soft, että ootko ihan varma ettet oo vessapaperimainoksesta-jätkä
Jätkät, joilla on maailman naurettavimmat iskurepliikit. Mä ymmärrän, jos et osaa iskeä naisia niin istu alas ja luetaan yhdessä Cosmoa, mutta noi sun 9gag-sivustosta löytämät iskurepliikit ei vaan nappaa.

4. Ei-vastaus ei kelpaa mulle-jätkä
Jätkä, joka on yrittänyt sua monta kuukautta. Lähettelee sulle kokoajan viestejä, kertoakseen kuinka tykkää susta ja kuinka veisi sut kuuhun ja takas. Jätkä, joka on ihan söpö mutta ei kumminkaan ei ole sinun makuasi. Annat pakit ja odotat että hän tajuaisi tämän. Hän ei kumminkaan ymmärrä tätä, vaan on perseessäsi kiinni kun mikäkin ärsyttävä hyttynen. Et halua olla tyly ja yrität kaunistella itsesi ulos epämukavimmista tilanteista joita hän tekee sinulle, mutta ei. Ei tämä jätkä ei luovuta ikinä sun suhteen. Tämä jätkä ei ymmärrä jättää sinua rauhaan, vaikka seurustelisit jo jonkun toisen kanssa. Söpöä, mutta erittäin ärsyttävää.
xoxo: Nimo

Ärsyttävät pariskunnat

 

Jokainen meistä on varmasti huomannut, että täällä Suomessa ei enää paljoo aurinkoa näy ja lehdetkin tekee itsemurhaa tiputtamalla itsensä puista alas, ja kaikki kaivavat vaatekaapin pohjaan jo unohtuneen syystakin jotta ei illalla jäätyisi tähän viileään tuuleen joka tuntuu jotenkin vallanneen koko maan. Kesä on loppu ja kaikki ovat jo laittaneet älypuhelimet laskemaan jo päiviä, minuutteja ja sekuntteja seuraavaan kesään. Tämä ei ole kumminkaan ainoa mitä mä olen huomannut. Syksyn alkaessa aina kaikki kesäromanssit joko loppuvat tai sitten ne solmitaan ihan oikeiksi parisuhteiksi. Me kaikki ns, katkerat ja kateelliset yksinäiset sinkut joiden tulevaisuudessa ei näy muuta kun tuhansia kissoja ja yksinäisiä syysiltoja Cosmoa lueten punaviinipullo kädessä josta et edes tykkää ollaan varmasti huomattu, että aina syksyllä Facebook-sivusto täytyy uusilla parisuhde päivityksillä.
 Ei siinä mitään. Hienoa kun ihmiset löytää toisensa, ja oksennellaan toistensa päälle sydämiä ja ruusuja. Mikäs sen ihanampaa, kuin olla vastarakastunut tai liihotella onnensa kukkuloilla onnellisessa parisuhteessa, jossa kaikki sujuu kuin tanssi. Mä voin puhkaista jokaisen pilvissä leijumisen sanomalla, että pariskunnat on ihan helvetin ärsyttäviä. En todellakaan yleistä kaikkia pariskuntia ärsyttäviksi, mutta tosi monet pariskunnat saa minut hakkaamaan päätäni seinään. Etenkin tälläiset pariskunnat:

1. Sääntöjä ja sääntöjä-pariskunta
Tämän pariskunnan suhde perustuu tuhansista säännöistä. ''En saa mennä sinne, en saa käyttää mun lempipaitaa, en saa puhuu tolle, en saa kattoo muita poikia, saan katsoa telkkaria vaan keskiviikkoisin'' ovat suurimmat varoitusmerkit josta tunnistat tämän pariskunnan. En ymmärrä, että miksi käytät koko teinivuotesi pitäen kiinni vanhempiesi säännöistä ja sitten hankit poika- tai tyttöystävän joka rajaa ja antaa sulle sääntöjä jokaisen asian suhteen. Minkä helvetin takia et saisi pitää lempifarkkujasi vaikka tämä ei pidä siitä? Minkä takia sinä et saisi pitää yhteyttä jätkäkavereihisi? Minkä takia et saisi lähteä ilman tätä sinun kumppania mihinkään? Mä lupaan teille, että jos mun poikaystävä asettaisi mulle rajoja ihan kokoajan, mä varmasti ilmottaisin sille välittömästi, että mulla on jo isä, enkä tarvitse toista.

2. Hellyyttä ja sellasta paskaa-pariskunta
Tämän pariskunnan tietää jokainen meistä, ja jos et tiedä se on sun parisuhde joka kärsii tästä. Tiedätkö ne kaksi ihmistä jotka ei voi pitää näppejään toisistaan erossa? Ne kaksi jotka vaihtavat sylkeä keskenään enemmän kuin edes hengittävät. Se on iha okei, jos haluaa näyttää toiselle rakkautensa, mutta ei julkisilla paikoilla mun naaman edessä, kiitos. Se on tosi vaivaannuttavaa, kun olet kertomassa maailman hauskinta vitsiä ja pariskunta näyttää siltä että ei ole enää söpöilystä kyse vaan ihan esileikki. Silloin kun tämä pariskunta ei leiki pesukonetta toistensa suussa, he kutsuvat toisiaan ''hanipööksi, puppelipuuksi, marenkimuruseniksi, sulopepuksi, tilulilululuseiniksi, söppelipööpeliksi''. Tämä ei edes ole vitsi, mä olen kohdannut noita sanoja ihan oikeassa elämässä. Ja kyllä se on ihan helvetin vaivaannuttavaa ja ärsyttävää.

3.Onko noi ees vittu yhdessä-pariskunta
Kaksi ihmistä, jotka aina julkisesti vittuilee toisilleen ja haukkuu toisiaan ja sanoo vihaavansa toisiaan, mutta kuitenkin seurustelevat. Mitä vittua? Tämä on ehkä hämmentävin pariskunta ikinä. Aina saa kuulla kuinka toinen on huono sängyssä ja kuinka haukutaan tyttöystävää huoraksi kavereiden kuullen. Miksi täytyy olla yhdessä jos kauan sitten on ollut jo aika erota? En ymmärrä. Tämä pariskunta saa kaikki tuntemaan olonsa tosi hämmentyneeksi ja vaivaantuneeksi pelkästään sillä että he ihan kokoajan riitelevät ja huutavat toisilleen. Tällä pariskunnalla on parasta olla maailman parasta seksiä keskenään, koska kukaan muu ei voi ymmärtää miksi muuten nämä ovat yhdessä. Tätä suhdetta ei tajuisi edes Doctor Phil tai Oprahista puhumattakaan.

4. Me, me ja me-pariskunta
Mä oon menettänyt monia hyviä ystäviä tälläisten parisuhteen takia. Pyydät ystävääsi kahville, jotta voit kertoa hänelle sun kuulumisista ja vastaus on ''joo, me tullaan kyllä'' Mitä vittua? Tää on tää pariskunta joka tekee kaiken yhdessä. Toinen kun istuu paskalla niin toinen tulee pyyhkimään. Ymmärrän parisuhde on sitä, että tehdään yhdessä asioita, mutta ei tää koske kaikkea. Mä voin kuvitella kuinka tämän parisuhteen loputtua ei osaa edes seistä kun ei ole toista jalkaa joka auttaisi. Oks rakkaus sitä, että ei saa olla mitään omaa? Paras on se, kun tässä parisuhteessa oleva sanoo: ''Mä en osaa elää ilman sua''. Voi kyllä osaat, olet elänyt ne monet vuodet seisoen ihan omilla jaloilla. Mikä nyt on niin vaikeata.
xoxo: Nimo

Nimo vastaa

Pari postausta sitten, heitin teille lukijoille pyynnön lähettää mulle kysymyksiä teidän ihmissuhde ongelmista. Blogini täyttyi kommenteilla erilaisista elämäntilanteista ja draamoista, jotka oli lähetetty anonyyminä niin kuin olin käskenyt. Peitin kommentit muilta lukijoilta ihan yksityisyyden vuoksi. Kaikille olen vastannut, ja tulen vastaamaan. Tässä on kumminkin kaikista suurimmat kysymykset, jotka saivat minutkin miettimään:

Anonyymi numero 1.

tää nyt ei oo mikään kovin draama, mut mun kaveri on tosi selkäänpuukottaja. Aina ku sille sanoo ettei sais kertoo jotain juttuu eteenpäin nii se kertoo ja sanoo et "mä vaa tein sillee ku aattelin et niin ois paras kaikille" ja sit kaikki taas vihaa mua. No, oon aatellu ihan ystävyyden lopettamistakin, mut oisko sulla jotain ehotuksia et miten voisin menetellä? Kiitti jos vastaat, sun blogi on mahtava :)   Nimo Aika paska kaveri, kun ei voi luottaa kunnolla. Mä neuvoisin sua, että olisit sen kaveri muttet kertoisi sille asioita joita et halua leviävän. Pidät hänen kanssaan ihan hyvät välit muttet kumminkaan kauheen hyvät. Etsit ystäviä joihin pystyt luottamaan ja joille voit kertoa ihan mitä vaan. Ystäviä joille voit purkaa sun sydämen päivästä toiseen, usko mua sä ansaitset sellasen ja sä tuut löytää sellasen. Älä tuhlaa aikaa ihmisiin jotka ei oo sen arvoisia. Älä missään nimessä kumminkaan lopeta kaverisuhdetta, koska siitä tulee vaan turhaa mielipahaa molemmille ja huolen aihetta. Muista elämä on liian lyhyt vihaamiseen. Olet ihana ihminen.   Anonyymi numero 2. Oon mun kaveriporukan ainoa neitsyt ja kaikki dissaa mua siitä. Kukaan ei puhu mulle seksistä koska ne luulee etten tiiä mitään siitä koska oon neitsyt. En tiedä mitä tehdä? Auta mua pliide ku ei oo ketään muuta jolta kysyy apua.   Nimo Ensimmäiseksi musta tuntuu tosi pahalta, että sun kaverit dissaa sua asiasta joka on noin hienoa. Musta se on coolia olla neitsyt, vai onks tänä päivänä mageet et jakaa kaikille? Voi olla. Nyt otat ihan iisisti, pidät housut ylhäällä ja jeesus mielessä. Ei ole mitään kiirettä menettää neitsyytensä. Kaikki tapahtuu aikanaan ja sillon kun tuntuu oikealta. Älä vaan anna muiden painostaa sua seksiin, oli se sitten kaverit tai joku poika.   Anonyymi numero 3. Voiko pettämisen jälkeen rakastaa?   Nimo Pettäminen on aina merkki, että suhteessa ei ole kaikki hyvin. Mä tykkään ajatella, että jos rakastaa niin ei petä. En tiedä kumpi on nyt pettänyt, sinä vai toinen osapuoli? Se on silti väärin, ja kannattaa tosiaan miettiä että onko rakkaus sitä että satuttaa toista josta välittää? Jos haluut enemmän tietää mitä ajattelen, käy lukemassa mun Kerran pettäjä on aina pettäjä -postaus.   Anonyymi numero 4.       Ihanaa, että päätit tehdä tällaisen postauksen, kiitos <3 Oon aivan toivottoman ihastunut yhteen kaveripoikaan, jonka kanssa en kuitenkaan oo niin läheinen, että tietäisin edes sen parisuhdetilannetta. Mahdottoman ujouteni takia en uskalla tehdä mitään tän asian eteen. En ihmettelis, jos poika olis tajunnut mun pitävän hänestä. Miten voin päästä eroon tästä mahdottomasta ujoudesta ja kertoa pojalle pitäväni hänestä/pyytää tätä ulos? Kiitos vielä, vaikka et tähän vastaisikaan, olet silti ihanan avoin ja upea ihminen <3 Nimo Voi sua. Ekaksi, sun täytyy nyt vaan rohkaistua ja ruveta juttelemaan sille pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Ennemmin tai myöhemmin saat selville, että millainen parisuhdetilanne sillä on. Toiseksi, musta tuntuu, että jokainen meistä tytöistä on ujoja kun tykkää jostain pojasta? Näkisit mut kun mä tykkään jostain. Kikattelen kun mikäkin pikkutyttö ja oon iha sekaisin ujoudesta. Se on ihan normaalia, mutta älä anna sen estää siltä että voisit tutustua tähän poikaa. Toivottavasti saat sen kenet haluat. Anonyymi numero 5 Hei auta mistä toi sun ihana elämän asentees tulee ja toi mahtava itsevarmuus? Oot saattanu jo kirjoottaakkin niistä ohimenne, mutten kaikkea muista. Ja kun itellä on ongelmia löytää iloo elämään nimim. Iso tyttö Turust ;) Nimo Ihanaa, että oon antanut itsestäni sellaisen kuvan. Oon vaan oppinut tässä 18 vuoden ajan, että pitää olla oma itsensä että on onnellinen. Mä oon tälläinen ihminen ihan bloginikin ulkopuolella, musta ihmiset takertuu ihan liian negatiivisiin asioihin ja jää vaan suremaan sitä. Muistakaa kaikki meillä on yksi elämä aikaa elää niin kuin haluamme. Jotkut haluaa tuhlata sen, mä taas haluan nauttia siitä. Kaikista ylä- ja alamäkistä selvitään. xoxo: Nimo

Friendzonattu part 2

 

Aikaisemmin kerroin teille, kuinka mun sydän oli palasina kun rakastuin yhteen mun parhaimmista ystävistä. Juuri tämä poika, joka sai minut tuntemaan maailman onnellisimmaksi tytöksi ja maailman hauskimmaksi ihmiseksi samaan aikaan. Tiesin jo silloin kun kirjoitin sitä, että blogini on aika suosittu ja ennemmin tai myöhemmin poika saisi tietää, miten olin häntä kehunut blogissani.
 Tätä päivää pelkäsin kauheasti, mutta sen tullessa sain pakit. Kuten jo aikaisemmassa postauksessa kerroinkin, niin tiesin niin tapahtuvan. Mä en ole kumminkaan niitä tyttöjä, jotka itkee kauaa jonkun perään. Mä en ole niitä tyttöjä, jotka ahtaa suunsa täyteen suklaata kun saa pakit. Mä en ole niitä tyttöjä, jotka soittaa heti parhaimmalle kaverille itku kurkussa ja parkuu tälle kuinka pahalta tuntuu saada pakit ihmiseltä, josta oikeasti välittää. Ja mä en todellakaan ole niitä tyttöjä, jotka on ikuisesti katkera tälle pojalle pakkien annosta ja suunnittelee jo pahinta kostoa. Okei, mitä mä valehtelen ittelleni. Mä oon just sellanen tyttö.
 Sen voin sanoa, että olin ihan paskana ja tuntui että mikään ei pysynyt sisällä koska olin niin rakastunut siihen. Olin valmis tekemään ihan mitä vaan vain ja ainoastaan tämän ihmisen takia. Tyhmää, eikö olekkin? Luulet olevasi niin rakastunut johonkin ihmiseen, että tekisit kaikkesi jotta voisit olla vain tämän kanssa. Mä tiesin kumminkin, että pakit on pakkeja ja ne täytyy kestää kuin mies. Mutta miten helvetissä miehet kestää pakkeja? Vetämällä korin kaljaa, ja panemalla kaikkea mikä liikkuu.
 Kyllä, näin yritin tehdä. Joku mun kavereista sanoi joskus mulle, että parhaiten pääsee toisesta yli kun menee toisen alle. En kumminkaan osannut olla kenenkään muun kanssa. Enkä myöskään halunnut. Tämän yhteydessä minun ja tämän pojan kaverisuhde vain parani. Tulimme yhtä hyvin toimeen, ja yhä pidettiin toistemme puolta. Yksinkertaisesti oltiin parhaita kavereita toisillemme, mutta kuinka usein paras kaverisi antaa sinulle pakit.
Kysymys kuuluukin, että miksi mä istun yhden aikaa yöstä mun sängyllä ja kirjotan teille tästä. Siksi, koska sain puhelun mitä en olisi koskaan halunnut saada tähän aikaan. Yksi hyvä tyttökaverini soitti, ja kertoi kesän kuulumisistaan. Samalla mainitsi minulle kuinka rakastunut hän on yhteen poikaa, ja kuinkas ollakkaan. Hyvä ystäväni rakastui samaan poikaan kun minä, vaikka tiesi täysin mun tunteista. Tämä tyttö heitti minulle suolaa haavoihini, kun kertoi kuinka he olivat rannalla pitäneet käsistä kiinni ja pussailleet. Kuinka tämä sama poika haluaisi suhdetta jo, ja kuinka heillä näkyy silmissä vain sydämiä ja sateenkaaria. En tiennyt miten reagoida puheluun, joten tein niin kuin jokainen meistä tytöistä olisi tehnyt. Suljin puhelimen ja vaivuin itsesääliin kyyneleiden kera. Minulla pyöri vain päässä, että mitä minussa ei ole jota hänessä on. Minua loukkasi ehkä eniten, että tämä tyttö tiesi kaiken minusta. Myös tämän suuren rakkauden tunnustukseni tätä samaa poikaa kohtaa, tämä tyttö oli itseasiassa ensimmäinen jolle tästä kerroin.
Miten voi olla, että kumpikaan heistä ei kertoneet mulle niiden suhteesta tai edes ajatelleet, että voisin pahoittaa mieleni enemmän jos saan tietää kuukausia myöhemmin? Onko ystävyys tänä päivänä sitä, että salaillaan toisilta asioita ja ei oteta huomioon toisten tunteita? Oonko mä ainoa ihminen tässä maailmassa, joka ei ikinä voisi tehdä mun kavereille noin. Mä oon kumminkin sen verran vahva tyttö, että vedän tekohymyn naamaan ja kävelen ylpeänä heidän ohi. Pystynkö kumminkaan antamaan anteeksi tai olemaan yhtä hyvä ystävä enää. Se jää nähtäväksi.
xoxo:Nimo

ASK NIMO

Makaan mun sängyllä, ja oon nyt kaksi viikkoa miettinyt, että miten saisin tän mun blogitauon lopetettua. En oikeen tiedä, miksi en bloggannut melkein koko kesänä. Sanotaanko, että mulla oli rankka ja kiireinen kesä. Täysikäistyin, kirjoittelin lehteen, tein välillä oikeitakin töitä lintsillä ja siinä välissä yritin nähdä kavereitani.
Yritin pitkään keksiä jotain mitä mä en oo ikinä tehnyt mun blogissa. Mä tajusin, että tosi moni ihminen kysyy multa neuvoja ihmissuhteisiin/itsevarmuuteen ja oikeastaan ihan mihin vaan liittyen. Nyt jos jotain painaa mieltä, ja elämässäsi on esim kamala draama jota et oikeastaan voi jakaa kenenkään kanssa. Laita itsesi anonyymiksi ja kerro se minulle. Mä voin kertoa mun mielipiteen, ja kuten mun lukijat tietää mulla on mielipide kaikkeen. Jos olet ujo tai et kehtaa kommentoida, oikealla yläkulmasta löytyy myös mun sähköpostiosoite. Mä oon niin paljon saanut hyvää teiltä, että on aika mun antaa jotain takasin.
xoxo: Nimo

Askel lähemmäs unelmaa: Toimittajakoulu

 Kun rupesin kirjottamaan tätä blogia, en ajatellut että minusta voisi ikinä tulla mitään. Kirjotin ihan sen takia, koska tykkäsin kirjottaa. Yksinäiset illat sängyllä kirjottaen päiväkirjaa, muuttuivat läppärin näpytykseen blogia kirjottaessa. Kirjotin tietämättä kuka näitä luki, en välittänyt. Halusin jakaa mun omia ajatuksia elämän kummallisista asioista ja minua askartelevista asioista. Kirjoitin vuodesta toiseen, ilman että välitin niistä kaikista ihmisistä, jotka eivät uskoneet minuun. Kirjoitin vuodesta toiseen välittämättä niistä kaikista ihmisistä, jotka haukkuivat minua lihavaksi lehmäksi. Kirjoitin vuodesta toiseen välittämättä niistä kaikista ihmisistä, jotka eivät antaneet minulle edes tilaisuuden näyttää olevani hyvä kirjoittaja. 
Blogissani kirjotin monesti suuresta unelmasta tulla toimittajaksi, ja tehdä kirjottamisesta työtäni. Monet kehottivat minun tekemään asialle jotain. En kumminkaan tiennyt, mitä tehdä. Minulla ei ollut elämässä mitään odotuksia menestyä kirjoittamalla. Elin päivästä toiseen, ja kirjoitin mitä halusin milloin halusin. Tykkäsin siitä, että kukaan ei voi määräillä sitä, mitä mun blogiin kirjoitan. 
 Huomasin, että ihmiset oikeasti tykkäsivät minun kirjoituksista. Sähköposti täyttyi ihailijoista, ja suurista inspiraation lähteistä. Päivästä toiseen blogini täyttyi ihanista kommenteista, jotka toivat hymyn huulilla ja pelastivat vittumaisimmatkin päivät. Ihmiset auttoivat minua jaksamaan kirjoittaa blogia, mutta myös ihmiset lannistivat minua edelleen. Minua haukuttiin, vaikka missä nettisivustoissa ja sain jopa elämäni ensimmäisen uhkausviestin. Uhkausviestin, joka sai minut melkein lopettamaan kirjoittamisen.
Tänä päivänä istun tässä helvetin onnellisena, iloiten etten lopettanut ikinä. Olen iloinen, että olen pitänyt unelmistani kiinni ja toteuttanut itseäni siitä asti kun bloggeriin kirjauduin. Ihmiset tahtoo aina sanoa, että unelmat toteutuvat. En ikinä kumminkaan uskonut siihen. Ei minusta tulisi toimittajaa, koska en ole tarpeeksi hyvä - muistan ruoskineeni itseäni illalla maatessa sängyssäni. Monet tahtoo sanoa, että olen hyvä kirjoittamaan, mutta olen myös itsekriittinen. Odota pahinta niin et koskaan pety-asenne sai minut haukkumaan itseäni pessimiksiksi. Pyrin täydellisyyteen, mutta kuka määritteli täydellisen kirjotuksen? Ei kukaan.
 Muistan käyneeni äitini kanssa keskustelua blogistani, usko itseesi niin onnistut - äitini aina tahtoi sanoa. En kumminkaan osannut uskoa itseeni, koska mua pelotti, että ihmiset näkisivät minut omahyväisenä tai itserakkaana. Halusin antaa itsestäni kuvan, että teen mitä teen mutten kumminkaan leiju pilvissä. Peräaukossani kumminkin kutisi pieni ajatus, että jonain päivänä toteutan unelmani. Unelmat eivät toteudu ilman helvetin kovaa duunia, sitä mä olen painanut tämän blogin myötä. Tämä blogi on myös tarjonut minulle mahdollisuuden menestyä kirjoittajana. 
 Leukani tipahti lattian läpi alakerran naapuriini asti, kun ensimmäistä kertaa elämässäni minua pyydettiin kirjoittamaan Tulva-lehteen. Minä kirjoittamassa oikeassa lehdessä. Kyllä, rakkaat lukijat. Mä en ole enää tavallinen bloggaaja tuhansien bloggaajien joukossa. Vaan mä olen tyttö, joka toteutti unelmansa ja parin kuukauden päästä voi kutsua itseään toimittajaksi. Ainiijoo, miksi minusta ei ole kuulunut mitään? Olen istunut toimituksen pimeässä konttorissa ja harjoitellut kirjoittamista. Paikassa missä olen lahjakkaiden kirjoittajien ympäröimä. Paikkaa, jota kutsutaan toimittajakouluksi. Kyllä, minä toteutin unelmani. Kiitos blogi ja lukijat! Nyt voin näyttää keskisormea kaikille niille ihmisille, jotka on aina yrittänyt lannistaa minua.
xoxo: Nimo

Vitun Somali

 

Moni kysyy multa, että mistä olen kotoisin, jolloin yleensä vaivaannun, koska tiedän suuret ennakkoluulot somaleita kohtaan. Yleensä aristun, ja lopulta kerron, jolloin saan joko negatiivisen vastaanoton tai hämmästelyn. Hämmästellään sitä, että vaikka minä tavallinen tyttö tummalla iholla olenkin somali, miksi en käyttäydy kuin sellainen? Nyt ei puhuta ulkonäöstä vaan ihan sisäisestä kulttuuriperästä. Miksi en ole ylimielinen työtön somali? Miksi en ole pahalta haiseva sanaakaan puhuva somali? Miksi en ole rautatieasemilla roikkuva huonotapainen somalipentu? Niin ne ainakin tahtoo sanoa ja ajatella.
 Mä voin itsestäni sanoa ihan aluksi, että juurilleni en voi mitään. Minusta se on väärin, että minun täytyy välillä hävetä sitä mistä olen vaan sen takia, että ihmisillä on tietty kuva somaleista. Perustui se kertomuksiin, faktoihin, tilastoihin taikka omiin kokemuksiin. Minusta se on silti väärin. Mä uskon siihen, että jokaisella kansakunnalla on niitä ns. huonoja ihmisiä jotka yleensä jää mieleen. Sehän on ihan yleistä, että huonot asiat jää mieleen. Harvat jää mielistelemään esimerkiksi hyvää ravintolaa, mutta jos oli huonoa palvelua tai huonoa ruokaa niin siitä paljon yleisemmin puhutaan eteenpäin. Mä uskon siihen, että jokaisella kansakunnan jäsenellä on sellainen fiilis, että toivoisi ettei kuuluisi tähän kansakuntaan. Myös minulla on niitä välillä. Uskon, että joitakin suomalasia välillä hävettää olla suomalainen kun naapurin Jarkko kännipäissään makaa ilman housuja lumipenkassa ja laulaa hoosiannaa kun pikkutyttö kävelee ohi? Taikka humalassa oleva Jaana istuu bussipysäkillä yltäpäätä kusessa ja sössöttää yrittäen pummia yhtä tupakkaa? Onhan se häpeällistä, että tuollainen ns. huono ihminen jää muille sitten mieleen. 
 Sinänsä ymmärrän, että jos on joukko mättääntyneitä omenoita ja yksi hyvä omena niin mätääntynyt omena pilaa myös sen yhden hyvän omenan, koska on samassa joukossa. Minusta tuntuu välillä myös siltä hyvältä omenalta. Miksi minä kunnollinen kansalainen veroa maksava Suomessa syntynyt tyttö saan hävetä sitä, että jotkut omenat ovat huonoja? En nyt tarkoita, että kaikki somalit on sellaisia mitä ennakkoluulot sanovat. Uskon myös siihen, että joku meistä somaleista on joskus tehnyt jotain pahaa, jonka takia nämä ennakkoluulot tulevat. Uskon kumminkin, että käsitys on suurenneltu ja yleistetty ihan liikaa. Kumminkaan se ei ollut minä, miksi aina muut joutuvat kärsimään jonkun toisen teoista? 
 Minut on kasvatettu hyvin fiksuksi nuoreksi naiseksi, joka elämässä menestyy. Kuka minut kasvatti? Nainen ja mies, joka on asunut koko nuoruutensa Somaliassa. Mies, joka Suomeen tultuaan rupesi heti opiskelemaan ja tällä hetkellä toimii insinöörinä maksaen enemmän veroja kun kukaan joka väittää somaleiden vievän verorahoja. Nainen, joka kasvatti viisi lasta yksin samalla kun kävi työkseen hoitamassa niitä kaikkia sotaveteraaneita jotka istui vanhainkodissa, jolloin myös toi leivän pöydällä ihan omilla rahoilla. Silti sanotaan, että kaikki somalinaiset ovat rättipäisiä kotiäitejä jotka vaan istuvat ja syövät?
 Minua ärsyttää yli kaiken negatiivinen asennoituminen somaleihin jo kättelyssä. Ikinä et voi tietää millainen ihminen on kyseessä. Minusta ihmistä pitäisi arvostella ihmisenä, eikä siitä mistä hän on kotoisin. Monet kumminkin unohtaa, että esi-isämme tulevat juuri Itä-Afrikasta, jossa Somalia sijaitsee. Sen takia, esimerkiksi me somalit emme näytä tavalliselta afrikkalaiselta ihonväriä lukuun ottamatta. Ei ole afrotukkaa, eikä yhtä leveetä nenää. Ei unohdeta kumminkaan sitä, että me kaikki olemme lähtöisin sieltä, missä ruoho ei näy ja aurinko paistaa kuin viimeistä päivää. 
xoxo: Nimo  

Ärsyttävän kauniit kaverit

 

Mä heräsin aamulla ja katsoin peiliin. ''Hyi saatana oon ruma'' sanoin itselleni. Nauroin kun tuntui niin koomiselta puhuu omalle peilikuvalle. Ei siinä kai mitään pahaa ole, vaikka useinkin vietän aikaa siinä saman peilin edessä korjaamassa virheitäni ja tekemässä itseäni kauniiksi. Silti mä seisoin siinä ja sanoin itseäni rumaksi. 
 Hetken päästä rupesin miettimään kaikkia niitä kauniita ihmisiä mun ympärillä. Huomasin hetkessä, että kuinka ärsyttäviä mun kauniit kaverit on. Mä oon niitä ihmisiä, jotka oikeasti laittaa hiukset nutturalle ja lähtee ilman meikkiä kouluun. Kuka jaksaa joka päivä oikeasti meikata koska menet kouluun? Kuka jaksaa laittaa hienot vaatteet päälle ihan vaan sen takia, että menee käymään kaupassa? Mä voin sanoa jo nyt, että moni mun kaveri on tälläinen. Naurettavinta on se, että mennään salillekkin täysi maski naamassa. Ajattelen aina itsekseni maalin tuhrima huppari päällä, että tulisi nyt jo kun on tarpeeksi kaunis muutenkin. Jos on jo kaunis, niin miksi yrittää saada itseään kauniimmaksi? Eikö se aina mene niin, että kun yrittää liikaa jotain niin yleensä epäonnistuu. Rakkaat kauniit kaverit älkää yrittäkö olla kauniita, kun te olette jo.
 Vielä enemmän mun verenpainetta nostattaa, kun mun kauniit kaverit aina valittaa kuinka rumia ne on. Mua ei haittaa vaikka neljä kertaa päivässä sanoisit omalle peilikuvalle, että olet ruma. Mutta kun sanot sen minulle, mulla tippuu viimeisimmätkin ripsivärit ripsistä ja valuu poskipunat kun mikäkin vesiputous. Mua ärsyttää ihan suunnattomasti. Miksi tytöt yleensä edes tekee näin? Ensimmäinen asia mikä tulee mieleen on: huomionhaku. Miksi sun pitää ylipäätään hakea huomiota kun saat sitä jo tarpeeksi, koska olet kaunis? Ihan kun tarpeeksi moni poika ei juttelisi sinun kanssa vaan sen takia kun olet kaunis. Ihan kun tarpeeksi moni ihminen ei jo tykkää sun uudesta Facebook kuvasta, ihan kun tarpeeksi moni ihminen ei jo ole kommentoinut sinulle ja kehunut kuinka kaunis olet. Silti kehtaat sanoa minulle, että olet ruma. Mun tekisi mieli vaan släppästä näitä tyttöjä ja käskeä katsomaan peiliin. Ei sen takia, että sulla olisi naamassa jotain vaan koska sulla on kaunis naama. Mä ymmärrän, että jos on huono itsetunto tai jotenkin epävarma olo asemastaan. Paraneeko se kumminkaan sillä, että alistat itseäsi ja hoet rumuuttasi? Kaikki sen tietää, mutta kerrottakoon jos kerrot kaikille rumuudestasi niin kuka enää jaksaa pitää sua kauniina? Paitsi ne kaikki pojat jotka koulun ruokalassa kantaa tarjotintasi, koska olet kaunis.
 Mua ärsyttää vielä enemmän nämä mun kauniit kaverit, jotka sanovat itseään rumaksi, mutta tietävät, että sinä olet vielä rumempi. Kuitenkin tälläiset kauniit kaverit hokevat sinulle kuinka kaunis sinä olet. Missä on logiikka? Jos mä olen kaunis, ja sinä 170cm pitkä blonditukkainen täydellisellä kropalla olet ruma niin mä ihan oikeasti olen valmis laittaa itseni tehosekottimeen ja juoda itseni pois. Viimeiseksi mutta ei vähäisemmäksi kun kaunis kaverisi sanoo sinulle, että sitä ärsyttää kun kaikki pojat tulee iskemään, eikä oikeen tiedä kenet valitsee. Sinä onnekas paskiainen olisit kiitollinen, että joku ihminen osaa arvostaa kauneuttasi ja haluaa olla sinun kanssa. Minä en edes muista milloin viimeksi, joku olisi yrittänyt iskeä minua. En ymmärrä, enkä tule koskaan ymmärtämään. Kertokaapas mulle, onko teillä tälläisiä kauniita kavereita kun mulla?  
 xoxo: Nimo 

Oudot hetket elämässäni

Kaikilla on hetkiä, joita haluaisi vaan poistaa muistista. Hetkiä jolloin häpeät ja haluaisit vaan hautautua maan alle tai paeta Kiinaan. Mä voin jakaa outoja hetkiä mun elämästä, ja tän jälkeen pakenen Kiinaan ja minut ei saa takaisin enää ikinä.
 Tämä tapahtui juuri viikko sitten, kun olin suorittamassa tavallista työpäivää Linnanmäellä. Mua saa sit tulla moikkaamaan, jos bongailette lintsillä. Kumminkin kerroin mun työkaverille ihan sika hauskan jutun, joka sai mut nauraa räkättämään. Silmät kiiinni vaan nauroin ja hyvä, etten nauranut sisälmyksiäni ulos. Mun työkaverin reaktio ei todellakaan ollut sama. Hän vaan katsoi minua suoraan silmiin, ja ihmetteli, että miten tollainen juttu voi olla hauska. Mä vihaan tollaisia hetkiä. Mä oon nähnyt kamalan vaivan kertoakseni jonkun hauskan jutun ja sä vaan tuijotat mua niinkuin olisin kertonu mummoni juuri kuolleen. Missä ihmisten huumorintaju? Mä en pidä ihmisistä jotka ei voi vaan heittäytyä ja ottaa kaiken tosissaan. Miksi et voi vaikka feikisti nauraa, ettei olisi niin outo hetki?
 Toinen outo hetki mun elämässä, joka kummittelee mua ja tapahtuu aina uudelleen ja uudelleen. Kun yrität heittää highfiven jonkun kanssa, ja se toinen yrittää klikkaa. Kumpikaan ei voi päättää kumpi tehdään, ja tilanne päättyy totaaliseen repeämiseen tai outoon sohimiseen. Suosittelen ensimmäistä. Sama tunne myös esiintyy kun olet halaamassa jotain ja hän samaa aikaa vaan heilauttaa tervehdykseksi. Seisot siinä urpon näköisenä, että pitäisikö viedä halaus loppuun vai vaan esittää että olit haukottelemassa? Miksi näitäkin hetkiä esiintyy? Jos sä olet mun kaveri tai edes tuttu niin seuraavan kerran kun näen sinua, mä halaan sua. Tykkäsit tai et. Älkää pistäkö mut tuntee itseni oudoksi. 
 Samoin se, kun tervehdit jotain ihmistä ja hän ei tervehdi takaisin. Huomasi tai ei huomannut, kumminkin sä tervehdit mutta kukaan ei vastannut. Tiedättekö kuinka vajaalta se tuntuu? Pahempi on vielä se kun jos tämä ihminen jota juuri tervehdit kysyy sulta ''Moikkasitsä mua vai?'' Siinä katsot häntä vitun vihaisena ja vastaat yhtä hienosti ja luovasti '' En tietenkään vaan tota seinää, me ollaan parhait kavereit'' Poistut siitä nolosti ja poistat tämän ihmisen sun Facebook kavereista. Kyllä, mulla on käynyt näin. Minkä takia, ei voi vaan ystävällisesti tervehtii takasin? Tai edes coolisti heilauttaa päätä tervehtiäkseen takasin.
 Mulla tapahtuu myös outoja hetkiä, kun joku ihminen kävelee mun ohi ja mä vahingossa kosken siihen. Tämä ihminen kääntyy naamassaan wtf-ilme. Sä vaan katsot takasin ja änkytät anteeksipyyntöä. Miksi? Mitä pahaa siinä on, että vahingossa koskin sinuun? Miksi katsot minua takaisin kun olisin juuri yrittänyt pölliä sun lompakkoa? Mä vaan koskin sun olkapäähän vahingossa. Lupaan, että seuraavan kerran kun mulle käy näin, mä huudan tälle toiselle ihmiselle pervonaama päällä ''Tykkään sun polvesta'' jos siis satun hipasemaan polveasi. 
 Mä kuljen myös paljon junilla ja busseilla jolloin yleensä istun vastakkain jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa. Yleensä katsekontakti voi tulla jonkun kanssa. Yleensä kaikki vaivaantuu kun katson silmiin pitkään. Miksi ei saisi bussissa tai junassa katsoa toista silmiin? Miksi mulla tulee sellainen olo, että tuijottaisin tissejäsi ja minun pitää katsoa pois, vaikka katson vaan silmiäsi? Ensi kerralla kun joku istuu bussissa tai junassa mua vastapäätä, mä aion tuijottaa koko matkan ja jos tämä kysyy, että miksi teen näin. Vastaan kriippinä ''Tiedän mitä teit eilen''
 Mä en tykkää tuntea oloani oudoksi, joten ihmisten pitäisi vaan ottaa iisisti ja mennä virran mukana. Eikä aina olla sillee siis omg-fiiliksissä kun mikäkin tampooninsa unohtanut pissis. 
xoxo: Nimo

Joku joskus sanoi

Joku joskus sanoi, että kukaan lihava ihminen ei voi olla kaunis. Sen jälkeen tulee sellainen olo, että jos tyhmiä ihmisiä on olemassa, niin tämä ihminen joka tän sanoi on yksi niistä. Mun mielestä koko ei kerro siitä onko ihminen kaunis vai ei? Jos lihavat ihmiset on rumia, niin olen mielellään sellainen.

xoxo: Nimo

Äitini loi musta vahvan sotilaan

Ensimmäiseksi haluan sanoa, että äiti jos ja kun luet tätä muista, että mä sydämeni pohjasta sua rakastan. Ja joo, tyhjennän sen tiskikoneen heti kun tuun täältä huoneesta ulos. Sen jälkeen voisin kertoa teille, että äidit on välillä ärsyttäviä. Kukaan ei myönnä sitä, mutta välillä tulee ne oudot äiti- hetket. Mä oon niitä ihmisiä, jotka kertoo kyllä millon mikäkin ärsyttää, jos ette siis ole huomannut. Nyt syyllistyi tähän ärtymykseen mun ikioma äiti. Ihminen joka toi minut tähän maailmaan, ja joka syötti minulle ensimmäisen ateriani. Ihminen joka katsoi kun astelin ensimmäiset askeleet ja kun ryömin lattioita pitkin. Ihminen, joka osti minulle ensimmäisen lelun. Ihminen, joka kasvatti minut yksin kun mies lähti ja vei samalla puolet omaisuudesta. Ihminen, joka kuunteli kun kärsin murrosiästä ja hieroin hammastahnaa ensimmäisiin finneihin. Kyllä, mun äitillä on ollut vaikea lapsi.
 Niin paljon kun mä sitä rakastan, niin välillä oon sillee ''wtf äiti''. Nyt mä ajattelin kirjottaa mun äitille tänne pienen postauksen.

Rakas Äiti,
 Muistatko kun pienenä leikkasit minulle polkkatukan ja pistit minun menemään koulukuvauksiin sydän paita päällä, ihan vaan sen takia, että se näytti sun mielestä hyvältä. Ei, äiti ei. Polkkatukka on jotain niin järkkyä ja sydän paidat sai mut aina oksentelemaan sateenkaaria. Silti käytin niitä sinun takiasi, ja nyt saan hävetä kun haluat esitellä niitä kuvia joita sillon räpsit mun kavereille ja kaikille jotka tulee meidän ovesta sisään. Äiti mä kasvatin hiukset jo, mutta älä pistä mua muistamaan kuinka ruma lapsi olin.
 Muistatko kun yhdessä harjoteltiin ensimmäisen luokan matikkakokeeseen, jotta olisin parempi kun naapuri rouvan lapsi, mutta en ollutkaan koska en ole yhtä fiksu. Muistatko kuinka silti pistit minut oppimaan matematiikkaa, ja sait minut uskomaan, että voisin jonain päivänä menestyä matikalla. Ei, äiti ei. Yhdeksännellä luokalla päättötodistukseen rapsahti matikasta kutonen, koska en vain osaa matematiikkaa vaikka kuinka uskoit muhun.
 Muistatko kun aina soitit minulle perjantai-illalla ja kerroin sulle, että oon kaverilla ja katsotaan leffaa. Ei äiti ei. Olin just lähössä vetämään ensimmäiset kännit parhaan kaverin kanssa, ja kun illalla soitit toivottaaksesi hyvää yötä. Niin en ollut sängyssä, vaan olin kaverin vessassa oksentamassa kaikkia niitä kuusia lonkeroita mitä olin juonut. Miksi en tätä sinulle kertonut? Koska olisit antanut mulle arestia, ja en olisi enää ikinä saanut hengaa mun kavereitten kanssa, sillä olisit uskonut, että he ovat minulle huonoo seuraa.
 Muistatko kun toin kotiin poikakaverin lukemaan kokeisiin mun kanssa, ja mentiin mun huoneeseen. Laitettiin ovi lukkoon ja musiikki täysille. Ei äiti ei. Silloin maattiin sängyssä ja pussailtiin toisiamme kuin kaikki muut saman ikäiset teinit. Olet aina opettanut, että ei seksiä ennen avioliittoa, mutta et ikinä sanonut mitään pussailusta. Muistatko kun samana iltana sain tekstiviestin ja hymyilin. Ei, äiti ei. Se ei ollut Annikalta, vaan tältä samalta pojalta ja hymyilin koska mä olin ihastunut siihen.
  Muistatko kun istuin parvekkeen kaiteella ja itkin. Ei äiti ei. En katsellut vaan lintuja ja tuuletellut jalkoja. Paraskaverini ei halunnut enää olla minun kaveri ja murrosiässä ajattelin hypätä vaan parvekkeelta. Onneksi äiti en tehnyt sitä, ja onneksi sait minut uskomaan, että minulla on maailman paras äiti jonka takia elää.
 Mutta kaiken tän lisäksi, monet asiat saa minut kiehumaan. Se kun, et ikinä koputa kun tulet mun huoneeseen saa minun veren kiehumaan. Mieti jos mä vaikka tekisin jotain mitä sä et saisi nähdä, nyt en sitten tarkota seksiä, joten älä anna minulle arestia. Koputa jookos?
 Muistatko ne kaikki kerrat kun olet soittanut minulle kertoakseen jotain ihan turhaa, ja et antanut mulle suunvuoroa. Ei, äiti ei. En olisi sanonut jotain asiaa liittyvää, vaan olisin keksinyt tekosyyn jotta pääsen pois puhelimesta jatkamaan töitä. Viimeiseksi, mutta ei vähäisemmäksi äiti, kun minua ärsyttää ja lauseessa esiintyy se kuuluisa v*ittu-sana. Ärsyynnyn vielä enemmän kun sinä siitä huomautat ja räjähdän kun aina lähdet saarnaamaan, kuinka on rumaa kiroilla ja kuinka kauniit neidit eivät kiroile. Onneksi synnyin rumana.

Olenko mä oikeasti ainoa, jonka äiti on maailman ihanin, mutta maailman ärsyttävin samaan aikaan? Äiti, joka nukkuessasi saa aikaseksi kysyä kaikkea maan ja taivaan välillä, mutta et jaksaisi millään vastata. Äiti, joka aina vaan kertoo susta kaikkia noloja tarinoita, kuinka söit muurahaisia pienenä ja kuinka pelkäsit boogiemania sohvan alla. Oonko oikeasti ainoa? Mutta sinänsä kun miettii, ilman äitiä en olisi tälläinen kun olen, enkä olisi edes tässä.
 xoxo: Nimo

Miksi minä olen sinkku?

 

 Tiedätkö ne ansaitut viikonloput, kun pistät parhaasi päälle ja keräät tyttökaverisi suuntaaksenne hienoimpiin bileisiin tai baareihin? Just semmonen viikonloppu takana. Kaiken lisäksi juhlittiin ja surtiin samaan aikaan kaverini sinkkuuntumista. Kyllä, erotuksia tapahtuu muualla kun matikkalaskuissa. No lähdettiin heti ensimmäisenä kaverini tupareihin, jotka oli ihan kivat. Niistä ei sen enempää. Kun suuntasimme takaisin kotiin ja istahdimme junaan kolmen ystäväni ympäröimänä, kolme poikaa tuli siihen hauskuuttamaan meidän iltaa vielä enemmän. Musta tuntuu, että jokainen sinkku tyttö törmää tai on jo törmännyt tähän samaan kysymykseen, jonka tämä erittäin hyvännäköinen herrasmies(jos luet tätä, ota ehdottomasti yhteyttä) sanoi minulle: Miksi sinä olet sinkku?
 Iän ikuisuutta sinkkuuttani pahentaa vielä se, kun joku kysyy sitä sinulta. Tuntuu kun joku löisi minua tuolilla joka on täynnä niittejä ja piikkejä suoraan päin näköä niin että seuraavana päivänä jonotat Jorvin päivystyksen luukulla. Yleensä mä vaan vastaan siihen jotain ''hmm, en tiiä''-tyyppistä nopeasti ja vaivaantuneesti. Mutta koska mä en häpeä mun sinkkuutta, mä päätin, että nyt mä laitan mun ghettopyllyn tähän penkille ja kerron teille miksi minä Nimo Samatar olen sinkku?
1. Mä en tykkää jakaa
Mä oon oikeasti aika itsekäs ihminen, etenkin ruuan suhteen. Mua ärsyttää jakaa mun kavereita jonkun miehen kanssa. Musta tuntuu, että en pystyisi sietämään jos mun kaverit ja mun mies hengailisi sillä aikaa kun mä olen töissä tai muualla. Mua ärsyttää kun joku erittäin hyvännäköinen koskee mun ruokaan jota mä oon koko työpäivän himoinnut. Mun lautaselta ei syö kukaan muu kun minä. Mua ärsyttää ajatus, että parisuhteessa pitäisi jakaa asioita. ''What's mine is yours''-sanonta tuo mulle oksennuksen suuhun kylmien väreiden kera. Mun poikaystävä pitäisi olla sellainen, jolla on myös oma elämä ja lautanen. Mä en myöskään tykkää yhtään, jos joku koskee mun puhelimeen tai katsoo mitä chattailen jonkun toisen kanssa. Pidä ne silmät vaan siellä omassa ruudussa.
2. Mä en löydä ketään joka täyttää mun kriteerit
Toisin sanottuna, mä olen aika vaativa ihminen. En nyt tarkoita sitä, että mulla on kotona lista jossa lukee millaisen miehen mä haluan(ainakaan en myönnä mitään). Mä en vaan yksinkertaisesti löydä ketään, joka vetäisi maton alta ja saisi jalat spageteille. Aina kun tuntuu siltä, että löysin sellaisen, kaikki menee tosi pahasti pieleen ja jään perään itkemään kun mikäkin surullinen tuhkimo.Välillä myös syytän itseäni, koska tuntuu, että valitsen vääriä ihmisiä. Esimerkiksi kesällä mulla oli tilanne, jossa kaksi poikaa ihastui muhun ihan täysin. Toinen oli ihanan kiltti, rento ja rauhallinen, joka jollain tavalla rauhoitti tälläistä kova äänistä ja menevää tyttöä. Just sellainen jätkä joka piti kädestä kiinni ja silitti poskea kunnes nukahdin. Toinen taas tosi pahis, joka aina kiusasi ja välillä jopa haukku mua tosissaan. Hän ei ikinä halunnut näyttää mua hänen kavereille taikka näyttäytyä yleisillä paikoilla. Just sellainen jätkä joka aina oli baareissa tai jossain kavereitten kanssa, jolloin en ikinä voinut luottaa oliko hän oikeasti vaan minun kanssa? Kumpaan minä ihastuin? Tähän jälkimmäiseen. Joka loppujen lopuksi muussasi mun sydämen sauvasekoittimella ja syötti sen koiralleensa.
3. Mä oon niitä tyttöjä, jotka itse on lihavia, mutta haluaa maailman kuumimman jätkän
Mä en ole pinnallinen ihminen, mutta monesti annan itsestäni sellaisen kuvan. Mä haluan miehen, joka miellyttää mun silmää. Ulkonäöllä on väliä, oikeasti. Ulkonäköön ihastutaan ja luonteeseen rakastutaan. Mulla on vaan se huono puoli tässä, että aina kun mä pidän jotain jätkää silmää miellyttävänä niin sisältä hän on ihan biojätettä. Ei mitään kiinnostavaa tai kerran jo jauhettua. Kumminkin mä uskon siihen, että jonain päivänä ratikassa mun silmien eteen kävelee prinssi uljas, joka ihastuu mun ulkonäköön ja vie mut kuuhun kaljalle.
4. Mä vihaan romantiikkaa
Mä vihaan oikeasti romanttisia asioita. Mä en halua mitään kukkia, vaan pussin sipsiä ja jos haluut olla erittäin romanttinen niin osta dippiä sipseille. Mä en kestä mitään hiuksien silittelyy ja romanttisen elokuvan katsomista käsi kädessä. Mä mielummin istun vierekkäin, heitän jotain kuivaa läppää ja pelataan jotain hullua sotapeliä. Kyllä, mä olen just niitä tyttöjä. Mä vihaan kuutamokävelyjä, ja tunnen oloni niin vaivaantuneeksi, että tekisi elämäni ensimmäistä kertaa mieli juosta kotiin yrjö suussa. Mä en pysty sietämään lellittelynimiä. Kulta, muru ja rakas vielä menee, mutta heti kun rupeet kutsumaan mua hanipuppeliksi niin näytän missä ovi on ja saat toki käyttää sitä. Taidan olla ainoa tyttö, joka ajattelee näin, mutta mä olen mitä mä olen.
 Yksi suuri tekijä mun sinkkuudelle on myös, että mä en ole niityn kaunein kukka tai pakan parhain kortti. Mä en ole, mutta mä toivon, että jonain päivänä joku pitää minua sellaisena.
xoxo: Nimo