Kohta 18

   Ne jotka on nähny sen leffan, niin tää postaus ei kerro siitä. Kohta on kesä ja tunnetusti oon kesälapsi. Synttärit edessä ja ihan tyhmää kun seitsemästoista vuosi on ihan turha. 15 vuotiaan sai mopokortin, 16 vuotiaan ei ollut enää sakkolihaa, 18 vuotiaan saa ostaa alkoholia jne. Mutta 17 vuotiaana ei saa tehdä mitään uutta. Sama paska vaan jatkuu taas. On toki sanonta että ''nainen on 17 vuotiaana kauneimmillaan'', joten tässä on kuukausi aikaa kaunistua. Muutenkin tykkään synttäripäivästäni se on 28. kesäkuuta ja jotenkin sijoittuu niin hyvälle ajalle. Myös se että se päivä on mun päivä, jotenkin tosi hienoa. Varmasti on ihmisiä jotka on syntyny samana päivänä, mutta silti se on mun päivä.
   Mä en voi odottaa, että täytän kahdeksantoista vuotta. Se vapaus, kun mikään ei estä. Jos haluut lähtee matkalle ei tarvii raahaa mutsia mukana tai anella jonkun kaverin mutsin mukaan. Eniten odotan sitä että muutan omilleni. Mä siis muutan 18 vuotiaana omaan kämppään, kunhan löydän vaan semmoisen. Oon tarpeeksi kauan asunut porukoiden katon alla. Mä oon aina ollut vähän semmonen ihminen joka haluaa pärjätä itse. Pienenä vihasin kun äiti auttoi läksyissä, halusin tehdä ne itse. Mä oon niin innoissaan omille muutosta, että oon ostanut semmoisia pieniä tavaroita mun pikku kaksioon. Enimmäkseen sisustusvehkeitä, koska haluan että matala majani on täydellinen mun silmissä. Monet nyky 18-vuotiaat ei ole edes valmis muuttamaan omilleen mun mielest, mutta mä olen niitä lapsiaikuisia, jotka tajusivat aikuisten jutuista jo naperona, jotka oppivat lukemaan jo ennen ku rupes kävelemään, jotka tiesivät jo syntyessä että joulupukkia ei ole olemassa, jotka miettivät elämänviisauksia jo 6-vuotiaana.
  Kaikki varmasti tietää, että mä tupakoin ja sen takia haluan jo täyttää 18 vuotta. Ei tarvii anella ketään kaveria tai pyytää hakemaan. Voi itse mennä kauppaan ostaa sitä mitä haluaa, tekemättä kompromisseja. Nyt kun itse on kohta 17 vuotta, niin yli puolet kavereista on jo 18 vuotiaita. Se vähän kyrsii, koska ennen tehtiin mun ystävien kanssa kaikkea hauskaa. Käytiin puistoissa yhdessä, leffoissa, oltiin tekemättä mitään mutta silti oli hauskaa jnejne. Mutta nykyään harvoin niitä näkee kun viikonloput menee baareissa. Ja arki krapulassa. Yhdessä olo ei ole enään mahdollista, koska ei yksinkertasesti ole aikaa sille yhdelle ala-ikäiselle kaverille. Mä en sitten todellakaan yleistä, koska tiedän pari mun hyvää ystävää jotka ei ole tämmöisiä, olen silti kyllä vähän katkera. Ystävien kuuluisi olla aina saatavilla kun niitä tarvitsee, eikö vain? Ottaa vähän päähän sekin, kun täyttää kahdeksantoista monista mun kavereista on tullut ihan erilaisia. Niinkun mua kohtaan. Ihan kun olisin alemmalla tasolla kun olen vielä ala-ikäinen.  Ihan kun se olisi väärin olla nuorempi ja pienempi. Ihan kun en olisi tuntenut koko ihmistä koskaan. Musta ei ikinä tule semmoista, lupaan sen itselleni jo nytten.
   Kauheeta kun 17-vuotta kuulostaa niin pitkältä ajalta. Onko musta tulossa vanha? Muistan kun kauhistelin sitä että olin 15-vuotias, koska 15+15= 30. Muistan kun eilisen kun menin vasta ensimmäistä kertaa kouluun. Se aika vaan vierähtää nopeasti.
xoxo: Nimo