Toive: Get skinny

 En ole tajunnutkaan, että ihmiset ovat niin kiinnostuneita mun get skinny-projektista. Elikkä siis oon nyt tässä aloittanut suoraan sanottuna laihduttamaan ja oonkin siitä jo kertonut aikaisemmin. Se oli siis mun uusvuos-lupaus joita en yleensä tee, mutta nyt aattelin tehdä. Päälle neljä kuukautta takana ja vielä seitsemän edessä. Koska pari mun lukijoista kaipaa tietoa ja ohjeita, niin päätin kertoa.

  Olen siis laihtunut vähän vajaa 10 kiloa( 9,5 jos tarkkoja ollaan), tähän päivään. Se on luvussa aika paljon, mutta en itse edes huomaa mistä kohtaa on lähtenyt. Kaikki kaverit kyllä, aina vähän väliin tulee sanomaan että ootpas sä pienentynyt. Kai se on se kun katsoo itseään joka päivä peilistä niin ei enään huomaa eroja. Ainoa mitä oon huomannut on se, että kunto on kasvanu. Mä aattelin ennen, että hölyn pölyä koko juttu et kunto muka kasvaisi, koska tiiän pari raskaansarjan edustajaa jotka ei liiku mutta silti on hyvä kunto. Tää on kyllä mulle tosi tärkeätä, koska mulla on tapana tehdä asiat loppuun jos kerran alotan. Joten sitkun tyydyttää niin sit lopetan.
  Miten oon päässy näin pitkälle? Elikkä siis ruokavalio, ruokavalio, ruokavalio. Ei oikeastaan muutakun, että syö vähemmän ja liikkuu enemmän. Tai no ei oikeastaan vähemmän sillä pitää syödä tarpeeksi ja oikein terveellisesti. Mä oon myös huomannut sen, kun syö oikeasti niitä kasviksia(jota vihaan) niin on paljon parempi olo ja jaksaa enemmän. Siis mä en vihaa mitään enempää kun kasviksia. Mä oon sitä mieltä, että ihminen on petoeläin, koska on ne kulmahampaat. Mutta salaatista on nykyään tullu, yksi mun lempiruuista ja sitkun on vielä erilaisia salaatteja. Toinen asia mitä oon muuttanut mun elämässä on se, että treenaan. Voin sanoa, että treenaan liikaakin välillä. Sillain, että kaikki paikat on kipeitä ja en saa tyylii hengitettyä. Mutta mulla on muutenkin semmonen asenne, että '' Go hard or Go home'' Olen myös tunnettu laiskuudestani, joten ihmettelen itekkin miten oon jaksanut 4-5 kertaa viikossa käydä salilla. Se on vaan mentävä, se pitää ensimmäiseksi päättää. Salilla käyntiä auttaa myös se, että löytää sen oman jutun mikä kiinnostaa ja mitä tykkää tehdä. Mulla se on nyrkkeily, ja se on kehittänyt mua sekä fyysisesti että henkisesti. Se, että saa hakkaa säkkiä kun ärsyttää on parempi tapa purkaa huolia kun istuu sohvalla ja angstata.

     Ihmiset kysyy multa monesti, että miten jaksan ja mikä motivoi? Mua motivoi se lopputulos, kun mä tiedän että pystyn tähän ja tiedän että se loppu oli sen arvosta. Kyllä, tää on välillä hirveetä taistelua, mutta täytyy vaan jaksaa. Mua motivoi muut ihmiset, se kun muut on sillai '' vau, kun on lähtenyt kiloja'' Se motivoi enemmän kun haluaa että kaikki huomaavat ja haluaa näyttää kaikille että pystyy siihen. Kai mä haluun todistaa sen itsellenikin, että musta on tähän. Mä oon pienestä asti ollut ylipainoinen ja haluun että siihen tulee vihdoin loppu. Mua motivoi myös se, että päätettiin mun tosi hyvän kaverinkaa lähtee syyskuussa juoksemaan Midnight run 2012. Ne jotka ei tiedä voi käydä tutustumassa niitten sivuihin googlen kautta. Mutta siis se on semmoinen iltajuoksu joka on 10 km musiikin tahdissa. Sinne on paljon ihmisiä osallistunut viime vuosina ja koska mä haluun haastaa itteeni ja nähdä sen että mä oikeesti oon kehittynyt. Niin se olisi edessä ja mä lupaan kertoo siitä sitten miten se meni. Juokseminen ei oo koskaan ollut mun lempilaji, mutta mä vaan haluaisin kokeilla jotain uutta. Ette usko tätä ja voi vaikuttaa vähän säälittävältä, mutta ostin mekon joka on kokoa pienempi kun mitä nyt oon. Ja se on mun vaatekaapin ovessa. Se, että mä nään sen joka päivä mun silmien edessä muistuttaa mua siitä, että jonain päivänä mä siihen mahdun. Toivottavasti pian, kun on synttäritkin tulossa. Toi mekko on oikeasti mun unelmamekko, voisin mennä tossa naimisiinkin.

  Joten hyvin menee tän asian suhteen ja oon oikeasti vihdoin saanut jonkun asian kuntoon. Toivon, että kaikki onnistuu ja vuoden päästä voin hyväl omatunnolla näyttää teille tuloksia. Siihen on kyllä aikaa mutta aika menee nopeasti. Vinkiksi antaisin niille jotka haluu alkaa muuttaa elämäntapoja on se, että oikeasti omistautuu sille mitä on tekemässä. Ja ei kannata kokoajan rampata vaa'alla, koska se vaan lannistaa. Tulokset ei heti näy vaa'alla, joten ihan kärsivällisyyttä.

xoxo: Nimo

I said it, Cuz i can

 Noniin, aattelin tähän koota pari väittämään jotka on mun mielestä kiinnostavia ja vähän shokeeraavia. Nää kaikki väitteet on mun kavereilta tai muuten vaan tutuilta. Se on kiva väitellä ja koska kirjotan mielipideblogia, mulla on varmasti mielipide kaikkeen. Enjoy!
Väite: Naiset ovat kauneimmillaan juuri heränneenä
  En tiedä teistä, mutta heti kun kuulin ton alko tuntuu siltä etten olekkaan nainen. Ei todellakaan siis pätee mun kohdalla. Kaikki varmaan tietää miltä näyttää rölli, niin oon vähän saman tapasen näkönen aamusin. En ole koskaan ollut semmosii yhyyolenruma-tyttöjä, mutta kyl olen ruma juuri heränneenä. Elokuvissa kaikki naiset näyttää kauniilta juuri ''heränneenä'', mutta ei oikeassa elämässä. Not in this world, i say.
Väite: Lihavat eivät voi olla onnellisia
  Mulla tulee niin paha mieli, kun alan oikeesti miettimään, että joku oikea ihminen voi olla tota mieltä. Uskon siihen, että ihminen on onnellinen jos tekee itsensä onnelliseksi. Sinänsä aattelen, että kuinka paljon helpompaa olisi laihana. Mutta veikkaisin että kaikki ihmiset aina aattelee niin. Että olisi helpompaa jos olisi suorat hiukset. Olisi helpompaa jos osaisi taitoluistella taikka että olisi helpompaa jos olisi tietynlainen. Mutta se on vaan sitä haaveilua ja siinä ei oo mitään pahaa. Onnellisuus ei kulje käsi kädessä ulkonäön kanssa, ainakaan mun mielestä.
Väite: Amis(ammattikoulu, niille vanhemmille ihmisille jotka lukee mun blogia ja jotka ei puhu slanggia) ovat nössöille ja niille jotka haluavat jäädä vähävaraisiksi
  Itse olen siis amis eli ammattikoulua käyvä, enkä ole todellakaan nössö. Enkä aatellut jäädä vähävaraiseksi. Ammattikoulu on niille jotka oikeasti tietävät että haluavat tehdä sitä tiettyä juttua. Amikset likaavat kätensä ylpeydellä! Ja siis ette tiedäkkään paljon oon kuullut vittuilua ja nälväämistä siitä kun opiskelen lähihoitajaksi. Yhden mun kaverin äiti sano mulle melkein päin naamaan, etttä musta ei tuu mitään. Mutta olen ilonen valinnoistani ja haluun tehdä töitä ihmisten kanssa, en papereiden. Lohdutan itseeni sillä että sittenkun toi mun kaverin äiti lähtee sairaalaan jonkun vian takia niin mä oon siellä sitä hoitamassa. Kyllä sitten viimeistään pitäisi tulla kiitokset. Mun isi on atk-insinööri ja oon ihan varma että se häpee päänsä irti että tyttär onkin amiksessa. Lukio ei vaan pelannu mulle, mutta kyllä mä välillä mietin että miksi en ottanutkaan lukion. Sillä olisin halunnut opiskella kieliä enemmän, mutta kyllä se täälläkin onnistuu.
Väite: Kuu on juustoa
  Okei, tää väite tulee suoraan mun suusta. En oo paljon selvitelly mitä kuu on ja voitte pitää mua tyhmänä, mutta kuu on mulle juustoa. Pienenä kaikissa piirretyissä oli kuu juustona, joten en halua pettyä. Sen takia olen sitä mieltä, että kuu on juustoa. Kuussa on reikiä niinkuin juustossa. En oo ikinä uskonu joulupukkiin, mutta tähän uskon joten älkää pilatko mun iloa. 
xoxo: Nimo

Young, Wild and Free

  Kauheeta, kun en ole taaskaan kirjotellut vähään aikaan. Ihan kauheeta, koska tää blogi on mulle kaikki kaikessa. Ja te lukijat mun yleisö, jota haluun tulevaisuudessakin viihdyttää. Ehkä siksi mulla ei oo niin kauheen hyvin mennykkään. Kauheeta, kun blogspotin ulkoasukin on muuttunut ja tuntuu etten enää osaa käyttää tätä. Olen tässä pari tosi motivoivaa kommenttia saanut teiltä rakkailta lukijoilta ja sen takia alkoi hirveä halu kirjottaa taas tyyliin joka viikko. Mulla on tosiaan ollut kone rikki ja muutenkin elämä kiireinen. Tuntuu, että kaikki ei mahdu samalle sivulle. Kaverit, koulu, blogi, viihde, sali ja miehet. Miten mä kerkeen välillä pysähtyä ja olla vaan itekseni? Mun mielestä se on tosi tärkeetä, viettää omaa aikaa omien ajatuksien kanssa. Vaikka ne välillä ajatukset onkin harhailevia ja ei kauheen hyviä.
  Vitsi, elämä on kyllä liian lyhyt. Elän hirveessä kiireessä joka päivä ja kaveritkin valittaa etten kerkee nähdä ja tehdä niittenkaa mitään. En mä voi revetä kaikkiin suuntiin. Mulla on myös semmonen huono tapa, että yritän tyydyttää kaikkia muita ihmisiä. Sen takia lupailen monia asioita ja pidemmän päälle huomaankin, että kello 23.00 ja lupasin mennä käymään kahvilla. Perun tottakai lupaukseni ja sitten moni loukkaantuu. Unikin jää vähäksi ja koko yön mietin sitä, että pahoitin toisen mielen. Annan teille hyvän vinkin. Älkää tyydyttäkö vain muita, älkääkä kumartako muita kun itteenne. Se voi käydä kauheen vaikeaksi nauttia elämästä.
  Voi kuulkaas, mulla on hirveitä mies-ongelmia ollut tässä vähään aikaan. Välillä haluisin osata lukea muitten ajatuksia ja ymmärtää miesten logiikkaa. Elämä olisi paljon helpompaa. Mua kyl ärsyttää ihan hirveesti kun pitää kiertää ja kaartaa ja esittää hirveän vaikeeta. Helpolla päästäisiin jos ihmiset kertoisi tunteistaan. Sillai ''Moi, tykkään susta'' Eikä niin, että pitää viikoja miettiä toisen ajatuksia ja tekoja. Monilla miehillä on semmonen ongelma, että sanoo yhtä ja tekee toista. Ainaki henkilökohtasista kokemuksistani olen huomannut sen. Ehkä mä oon vaan liian herkkä kaveri, niinkuin suurin osa meistä naisista. Ehkä muutan päivärutiiniani ja voin pitkästä aikaa muuttaa parisuhdetilannettani. Ehkä voisin alkaa keskittymään vihdoinkin, ''sen oikean'' ettimiseen. Ehkä se oikea onkin vaan väliaikaisesti oikea. Ehkä en osaa enään edes seurustella. Ehkä, Ehkä ja Ehkä kaikki on vaan ehkittelyä. Mä oon kyllä, niin vapaa sielu, että säälin sitä joka joutuu kesyttämään mua. En haluaisi kauheasti itteeni muuttaa. Haluan olla vapaa lintu kirkkaalla taivaalla, ilman huolen häivää. Joo, se on mun tavoite näille parille viikolle.
   Ärsyttävää, kun kaikki kaverit on alkanut ehdotella mulle erilaisia ''heinämiehiä'' Heinämiehet on mun käsityksen mukaan semmosia nössöjä, jotka on heinästä tehty(nimensä mukaan). Semmosia mulla on vaan ollut. Haluun semmosen miehen joka on kova kuin kivi mutta sisältä vaahtokarkkia. Nam vaahtokarkkia, taidan tästä käydä kaupassa ostamassa vaahtokarkkia.
xoxo; Nimo