Mitä mä sanoin?

''Yy, kaa, koo..... viisitoista'' Ystäväni laski, kuinka monen miehen kanssa oli harrastanut seksiä. Mitä se kertoi hänestä? Tällä mun ystävällä oli ihan vääristynyt kuva siisteistä jutuista, sen mielestä mitä enemmän hoitoja oli, sitä siistimpi ihminen oli. Ihan hämmentävää, shokeeraavinta tässä oli se, että oltiin vasta 13-vuotiaita. Mulla ei ollut minkäänlaista kokemusta taikka halua olla samanlainen kun tää mun ystävä. Mä halusin tehdä sen, sitten kun olen valmis ja olen oikeasti löytänyt ihmisen joka oli sen arvonen. Olin tämän ystäväni mielestä nössö, kun en suostunut tekemään sitä heti ensimmäisen kanssa joka halusi. Olin kuulemma pihtari ja en koskaan löytäisi kunnollista miestä jos en anna. Tämä mun ystävä ei ymmärtänyt yhtään mun arvoja ja sitä että oltiin aivan liian nuoria. 
  Mua vitutti eniten se, kun tämä mun ystävä puhu seksistä niin se monesti sano mulle '' Nimo ethän sä tiiä mitään kun et oo kokenu mitään'' En ollutkaan, olin vasta pieni, en nähnyt miksi mun pitäisi olla kokenu kaikki jotta asiasta pystyisi mun kanssa puhumaan. Mietin usein miten tämä mun ystävä voi olla itsestään niin ylpeä kun löysi itsensä sängystä jonkun miehen kanssa, jonka nimeä ei edes muistanut? Yleensä nämä hänen ''hoidot'' oli reippaasti häntä vanhempia, he olivat saman ikäisiä kun tämän ystävän isä. Mun ystävällä oli tosi huono itsetunto ja sen takia haki lohtua ihmisiltä jotka pitivät häntä kauniina. Eli kolmekymppisiltä ukkomiehiltä. Se selitti paljon, mutta se ei ollut syy halventaa itseään. Joskus ajattelin, että tämä mun ystävä vain pelkäsi ettei koskaan kelpaisi kellekkään. Taikka sitten se halusi todistaa mulle, että hän oli parempi kun minä. Joskus ajattelin, että hän oli vain tyhmä ja nuori. Iän myötä hän tajuisi, että tämä oli väärin, mutta ei. Ei, hän vain jatko ja jatko.
  Monet ihmiset sanovat että seura tekee kaltasekseen. Ei tehnyt musta, kun näin tilanteen niin läheltä päätin että minä en ikinä sorru samanlaiseen kohteluun kun tämä ystäväni. Nämä miehet ei arvostaneet tippaakaan tämän mun ystävän sisäistä kauneutta. Hän oli herkkä ja erittäin hauska, hänessä oli paljon hyviä puolia. Mua monesti otti päähän että hän alistui huonosti kohdeltavaksi, kun sisältä löytyy niin paljon hyvää. Mua ärsytti hirveesti, että mun ystävä ei tajunnut koskaan sitä itse. Hän monesti ihastui kaikkiin hänen ''hoitoihinsa'' ja itki perään kun he ei soitelleetkaan perään taikka vastanneet edes hänelle.
  Tämä mun ystävä teki itselleensä vain hallaa, mä yritin monesti auttaa, mutta se oli mahdotonta. Sen takia ei olla enään ystäviä. Ei olla ystäviä, koska hän usein haukkui minua neitsyydestäni. Oltiin 13-vuotiaita, 99 prosenttia samanikäsistä oli vielä neitsyitä. Mä olen tosi katkera tälle mun ystävälle, koska yritti tuhota mun itsetunnon vaikka yritin vain auttaa. Mitä olen oppinut? Sen että kannattaa hankkia ympärilleen ystäviä jotka arvostavat sinua, ja ovat aikasi arvosia. Ystäviä, jotka auttavat sinua hyvissä ja pahoissa asioissa. Ystäviä , jotka on aina sinua varten siinä. Tämä ystäväni ei ollut minulle mitään noista. Sen takia hänestä on tullut ex-ystävä.
xoxo: Nimo