Ellen's Dance Dare

Mä olen tosi iloinen, että oon saanut ihmiset koettelemaan omaa pokkaa ja tekemään ton saman haasteen jonka tein kuukausi sitten. Musta elämää ei kannata ottaa hirveen tosissaan, ja se on kiva välillä vaan pelleillä. Videolla pyörähdän myös minä, mutta pidemmittä puheitta hyvä Linda!

Elämäni ensimmäiset omat kotibileet

Nyt se lähti, vanhemmat on poissa koko viikonlopun. Mä oon vapaa, ja koko kämppä on minun. Äiti lähetti viestin, käskien olemaan kunnolla. Laitoin takaisin vaan ''Joo tottakai'' Valehtelin, vaikka mielessäni oli järjestää kotibileet meillä. Mä oon monesti ollut muitten kotibileissä, mutta ikinä en tuonut kotiin niitä. Minun kotiini. Oli ihana ajatus, ettei tarvitsisi humalassa lähtee haahuilemaan pimeitä teitä jonkun bileistä takaisin kotiin. Piti vaan mennä yläkertaan sammuttaa valot, ja lämähtää sängylle, sillä mä olin jo kotona.
 Kilautin kavereille heti, kun kuulin, että ovi pamahti kiinni äidin lähdettyä. Kiljuin yksin omassa huoneessa, ja ajattelin niinkuin jokainen mun ikäinen teini ''Tänään lähtee'' Parin puhelun jälkeen tiesin jo suunnilleen, ketkä on tulossa meille ja mitä minä juon. Pari kaveria tuli ensin meille, ja pelattiin juomapeliä meidän ruokapöydässä, joka oli täynnä kaikkia maailman siidereitä ja kaljatölkkejä. Ruvettiin miettimään, että tarvitaan tänne lisää jengiä. Silmän räpäyksessä löysin meidän talon olevan täynnä jotain tuntemattomia ihmisiä, ja itseni erittäin humalassa parvekkeella tupakalla.
 Yhtään en ajatellut, enkä stressannut. Mä emännöin tänään. Vihdoin kun joku huutaa, että kenen kämppä tää on, niin mä voin kirkasta, että minun. Parvekkeella istuessani kuulin kuinka parvekkeeni alapuolella huuteli kaksi poikaa jotain. Toisen nimi oli Jussi. Tämä Jussi asettui parvekkeeni alle niin, että en nähnyt kasvoja vaikka kuinka kurottauduin. Poika, joka uskalsi näyttää kasvonsa seisoi siinä, ja kysyi, että voiko tulla minun kotibileisiin. En mä tuntenut näitä poikia sitten yhtään, silti vaistoamatta kutsuin heidät sisään. Tämä mysteeri Jussi ei kumminkaan halunnut tulla sisään. Vitsillä heitin tämän toisen pojan tultua mun kotiovesta sisään, että ''Ei kai sulla ole puukkoa, et kai sä tuu ryöstää mun kämppää'' Poika vaan nauroi, mutta humalassa en edes kiinnittänyt huomiota tai pitänyt omasta turvallisuudesta huolta. Humalassa mä oon muutenkin sellainen ihminen, joka rakastaa kaikkia ja puhuu kaikkien kanssa. 
 Astuin takasin kotiini, jossa paukkui musiikki täysillä ja humaltuneet ihmiset tanssivat sohvani päällä läikyttäen kaljaa kaikkialle. Silti mulla ei soinut kellot, vaan pidin itseeni tosi coolina. Tämä poika tuli perässäni sisään ja rupesi esittelemään itsensä ihmisille. Kävi ilmi, että tämä poika asuu meidän naapurissa ja ikää on vuosi enemmän kuin mulla. Ihmiset otti sen hyvin sisään, sillä toihan tämä poika mukanaan lavan kaljaa. Pidin hauskaa, ja tanssin mun kavereitten ja tuntemattomien ihmisten piirittämänä. Kunnes huomasin, että tässä pojassa on jotain outoa. Hän vain istui kulmassa ja tuijotti minun lävitse. Tuntui, että hän katsoi sisälle sieluuni ja repi sitä mielessään palasiksi. Tuntui niin ahdistavalta, ja rupesin jo vähän pelkäämään. Tämä poika ei kellekkään kauheasti puhunut, istui vain ja tuijotti. Mä luulin hetken, että mä vaan kännissä suurentelen omassa päässä asioita, kunnes kaverini nykäsi minua hihasta ja sanoi; ''Nimo tolla jätkällä ei oo kaikki muumit laaksossa'' 
 Silloin tajusin, että tämä poijalla on jokin tarkoitus, kun kerran tulee yksin jonkun tuntemattoman bileisiin, tai no kaverin kanssa joka ei ikinä uskaltanut näyttäytyä. Mua rupesi pelottamaan, ja toivoin sydämeni pohjalta, että tämä poika lähtisi pois. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että tämä poika seurasi minua kokoajan. Aina kun menin parvekkeelle tai istuin sohvalla tai makasin lattialla tekemässä matoa niin hän oli ihan siinä kyljessä kiinni ja vain tuijotti. Tuijottaa mutta ei sano sanaakaan. Ei hymyä, ei ilme värähdä mitenkään, vaikka yritin söpösti hymyillä rauhan merkiksi. Pelottavaa, eikö olekkin? Lopulta mulle riitti, mä rupesin kuvittelemaan kaikkia kauhu skenaarioita, jossa joku tuntematon poika on alieni ja syö kaikki tai ampuu raa'asti kaikki ympärillä olevat. Mä nykäisin kaverini poikaystävää hihasta ja käskin häntä heittämään tämän pojan ulos. Itse en siihen pystynyt, koska olen liian kiltti ihminen ja minua pelotti olla ilkeä ihmiselle joka väittää asuvansa naapurissa. Ikinä en siis tätä poikaa ole nähnyt, vaikka olen koko elämäni aikana samassa paikassa asunut.
 Monen tunnin vihjailun ja loppujen lopulta suoraan sanomisen jälkeen tämä poika suostui lähtemään minun kodista, silti se outo tuijotus ilme naamallaan. Kun ovi pamahti tämän pojan perästä kiinni, niin hän heitti kaljatölkin meidän ulko-ovea päin ja huusi jotain josta en saanut mitään selvää. Bileet jatkuivat niinkuin kukaan ei olisi edes häntä huomannutkaan, mutta minua jäi asia paljon vaivaamaan.
 Aamulla nuhjuisena ja krapulaisena siivotessa kodin oksennusta täyttänyttä vessaa, ja keräilemällä kaikki tölkit ympäri kämppää. Minä Nimo Samatar päätin, että en ikinä pidä kotibileitä ja jos pidän niin pidän huolen, että sinne ei tule yhtäkään ihmistä jota minä tai kukaan muu ei tunne. Sain kumminkin siivottua, ja järjestin bileet ilman, että äiti mitään edes huomasi. Ikinä en kyllä sitä enää tee. Kantapään kautta sitä oppii, tai niin ne ainakin sanoo.
xoxo: Nimo

Kaverit joita ilman en voisi elää

 Tiedätkö ne yksinäiset illat, kun olet kotona ja tuntuu, että kukaan ei soita ja kysy sua ulos. Tuntuu kun ei olisi kavereita, ja säälit itseesi, syöt jäätelöä sohvalla ja katot koko päivän telkkaria. Mulla oli just sellainen ilta eilen, ja mietin, että millaisia kavereita mulla oikeen on.
 Mulla on paraskaveri, jonka kanssa pystyy puhuu mistä vaan ja joka välillä jopa täydentää sun lauseet. Se paraskaveri minkä takia mun jääkaappi näyttää pelkkää valoa, jos sitäkään. Se paraskaveri joka aina lainaa kaikkia mun tavaroita, mutta ei ikinä palauta niitä takaisin. Se paraskaveri joka aina antaa mulle maailman parhaimmat ohjeet, mutta itse tekee päinvastoin. Se paraskaveri, jonka kanssa itkette ja nauratte yhdessä. Se paraskaveri, jonka kanssa iskette miehiä, ja sun pitää pitää rumemmalle jätkälle seuraa, jotta kaverisi saisi. Se paraskaveri, joka aina lisää susta kaikki maailman rumimmat ja noloimmat kuvat Facebookkiin. Se paraskaveri, jota ikävöit aina, vaikka hän olisi vain pari päivää ilman sinua. Mutta tämä paraskaveri unohtaa sinut aina, kun löytää rinnalleen miehen.
 Mulla on myös se ihana jätkäkaveri, jonka edessä voit vaihtaa vaatteesi, ja hyppiä alasti uima-altaaseen keskellä yötä. Se jätkäkaveri, jonka kanssa et uskalla jättää miehestäsi kahdestaan. Se jätkäkaveri, joka vaivaantuu kun alat itkemään ja taputtaa vaan olalle sanoen ''Älä nyt itke'' Se jätkäkaveri joka vaeltaa monta kilometriä vain makaakseen sun kanssa sängyllä ilman, että puhutte mitään. Se jätkäkaveri joka aina ilahtuu nähdessään sinut. Mutta tämän jätkäkaverin edessä alasti seisoessani välillä mietin, että onko hän homo?
 Mulla on myös niitä kavereita, joita en nää päivittäin, ja jotka joka päivä valittavat kuinka pitäisi nähdä, mutta ei ikinä vaivaudu repimään aikaa sinulle. Nämä kaverit on just semmosia, että törmätään vuoden välein ja vaihetaan pari sanaa. Jälkeen päin laitetaan viestiä, että oli kiva nähdä vaikka tapaamisenne kesti muutamia minuutteja. Mutta tuntuu, että nämä kaverit ei edes oikeasti välitä sinusta vaan olet vain yksi kaveri kaverilistalla joka on kuin koriste? Mulla on myös niitä kavereita, jotka tuntuu kopioivan mua. En tiedä oonko ainoo, jolla on tälläisiä kavereita, mutta aina kun teet jotain tai sanot jotain tiettyä niin tuntuu, että tämä kaveri kopioi sen sinulta. Yleensä hänellä on myös samanlainen tyyli kun sinulla. Tälläset kaverit myös tarkkailevat sinua paljon, ja ihailevat sinua tosi paljon. Tälle kaverille sinun mielipiteesi asioihin merkkaa tosi paljon, ja välillä tuntuu että olet tämän kaverin silmissä Jumala.
 Mulla on myös niitä kavereita, jotka ovat aina jossain draamassa mukana. Joista aina puhutaan paskaa ja puolet kylästä vihaa heitä. Mulla on myös niitä kavereita, jotka laulaa aina kun soi musiikkia. Ihan sama mikä biisi, niin hän tietää sanat. Tälläiset kaverit ovat ihan hyviä laulamaan, mutta silti aina kun kehut tätä, he eivät sitä usko. Humalassa tälläisen kaverin seura on yhtä tuskaa, sillä koko illan kuuntelet kun hän hoilailee jotain tiettyä biisiä. Mulla on myös niitä ns. tyhmiä kavereita, jotka eivät vieläkään ole päässeet yläasteen matikkaa läpi. Tälläiset kaverit kärsivät synnynnäisestä tyhmyydestä. Ihan sama mitä kysyt, niin lausee olkaa ''Ööö'' ja pään rapsuttelulla. Mulla on niitä kavereita, jotka ovat tosi likaisia kaiken suhteen. Paita näyttää siltä, että sitä ei olla vuoteen pesty ja hiukset aina rasvaisia. Tälläiset kaverit myös pureskelevat varpaan kynsiä edessäsi. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpinä sellaisia kavereita, jotka puhuvat selän takanasi paskaa. Aina kun näätte kadulla he hymyilevät söpösti ja tervehtivät, mutta aina saat jostain tietää kuinka hän on udellut sun asioita ja puhunut susta pahaa. Nämä kaverit tietävät sun asioista ennen kun sinä itse edes tiedät niistä.
 Ehkä mulla on sittenkin kavereita, mutta jokainen heistä on omalaatusesti mulle tosi tärkeitä. Ilman kavereitani en pärjäisi päivääkään, mutta oonko mä ainoa joiden kaverit on näin sekopäitä?
xoxo: Nimo

Välillä toivon olevani suomalainen

Istuin junassa pahimpana ruuhka aikana painava koululaukku olalla. Huomasin, että on yksi vapaapaikka, jolloin lähdin kävelemään kohti istumapaikkaa. Huomasin että siinä istui vanha rouva, jolla oli ainoalla istumapaikalla ruokakassi. Seisoin siinä vieressä jotta hän tajuisi siirtää ruokakassinsa lattialle tai syliin. Nainen tuijotti ikkunasta ulos, jolloin köhähdin jotta hän huomaisi olemassa oloni ja junan olevan täpöten täynnä. Mutta hän ei edes vilkaissut minua päin vaikkakin huomasi että olen siinä. Jolloin minä vain itsekkäästi sanoin ''Anteeksi, pääsiskö tähän istumaan'' Nainen katsoi minua ylös alas ja huohahti ja otti kassinsa pois penkiltä. Istuin alas ja rupesin popittamaan puhelimeni soittolistaa, jolloin huomasin että nainen piti nenästään kiinni ja yritti mennä kauemmas minusta. Mietin, että mitäs helvettiä, jolloin tämä nainen vastasi puhelimeen ja kuulin lauseen ''..kamalaa kun tulee jotain neekereitä junassa istumaan viereen'' Mä oon jo tottunut, että jotkut ihmiset käyttäytyy mua kohtaan tolla lailla. Mutta välillä tuntuu niin pahalta, että toivoisin olevan suomalainen. Mä en ole kuitenkaan niitä ihmisiä, jotka leimaa jokaista suomalaista rasistiksi tai käyttää rasistimia muutenkaan paljon huulillani.
 Tän jälkeen rupesin miettimään kaikkia tilanteita joissa ihmiset on kohdellu mua väärin ihan vaan sen takia, koska satun olemaan väärän värinen tai niin ne ainakin väittää. Muistan kun olin 8-vuotias ja leikittiin mun pikkusiskon kanssa takapihan hiekkalaatikolla johon kaikki taloyhtiön parvekkeet osottivat. Perjantai-ilta ja oletan, että ns. suomalaisten ryyppypäivä. Rakennettiin siskoni kanssa maailman hienointa hiekkalinnaa joissa ympäröi hautavallit joihin käytiin hakemassa lähimmäisestä lätäköstä vettä ja kuviteltiin sinne kaikki krokotiilit ja liskot. Kunnes kuulin, että jossain parvekkeella oli jonkun sortin juhlat. Ihmiset huuteli jotain tosi kova äänisesti, mutta jatkoimme leikkiä 3-vuotiaan pikkusiskoni kanssa niinkuin tavalliset suomalaiset lapsetkin. Kunnes joku humalainen mies huuteli meitä neekereiksi, äiti oli opettanut, ettei pidä välittää tai antaa minkäänlaista huomiota. Yht äkkiä hiekkalinnaamme räjähti karjalan kaljapullo, ja kahden tunnin rakentaminen meni ihan pieleen. Katsoin takasin siihen parvekkeella missä oli paljon suomalaisia miehiä, jotka nauroivat meille ja kyselivät ''Hei osuitko sillä pullolla siihen neekerilapseen'' ja jatkoivat naureskelua. 
 Nopeasti tartuin itkevän pikkusiskon kädestä kiinni ja mentiin takasin kotiin, jolloin äiti kysyi että miksi lopetimme leikit kesken niin aikasin ja miksi pikkusiskoni itkee. Pikkusisko oli alkamassa kertomaan, jolloin kuiskasin hänet olemaan hiljaa. Ikinä en äitille kertonut, että mitä oikeasti oli tapahtunut. Jo silloin ymmärsin ja luulin että minua ja minun pikkusiskoa ei haluttu tähän maahan, mutta uskoin kovasti siihen että me kaikki olemme täällä tarkoituksella. Jatkoin elämää hymyillen, läpi jokaisen rasistisen kommentin. Mutta nyt mä ihmettelen, kun vuosi on 2013, että miten aika on kulunut, mutta silti ihmiset ovat samanlaisia? Toivon kovasti, että jonain ihmiset näkevät mun värin läpi olevan tavallisen tytön. Toivon myös, että ihmiset rupeavat arvostamaan toisiaan vaikka olisi minkä värinen taikka minkä maalainen. Toivon kans, että kukaan ulkomaalaislapsi ei kokisi samaa mitä me mun pikkusiskon kanssa koettiin niin pieninä. Mutta mun toiveet ei kumminkaan ikinä toteudu.
xoxo: Nimo

Fat girl problems

 Tämä on ongelma, jonka olen itse huomannut monesti elämässäni. Mä oon suurimman osan elämästäni ollut lihava tyttö. Se tyttö, joka ei kasva pituutta, mutta levenee vuosi toisensa jälkeen.Sen takia päätin teille jakaa mun tuskasta ja ongelmista jotka ovat mulla koska olen lihava tyttö. Haluan toki tietää olenko ainoa, joka kärsii tästä. Teksti on siis tarkotettu kaikille meille, jotka ei mahdu Gina Tricotin skini jeanseihin.

Aamulla helvetinmoinen kiire, pakko nousta ja pukee päälle. Sä otat tietenkin sieltä ensimmäiset farkut mitkä osuu käteen ja hosut ne sun päälle. Hypit ja pyllistelet, että saat ne päälle. Hoet itsellesi ''Nämä kyllä mahtuvat päälle'' Loppujen lopuksi saat farkut päällesi. Kitkuilet tuntikausia huoneesi lattialla, että saisit napin kiinni. Lopulta saat sen kiinni ja juokset, jotta ehdit bussiin. Juokseminen kireissä farkuissa tuntuu kun olisit geisha joka juoksee maratonia. Istut alas ja farkut kiristää niin paljon, että hyvä jos saat happea. Jokainen kehon osa pursuaa farkkujen kireydestä. Puhumattakaan siitä järkyttävästä rekkiksestä, joka syntyy kun istut alas kireät farkut päällä. Rekkamiehen hymy, joka varmasti paistaa Afrikkaan asti.
 Tottakai olet yhtä fiksu kuin minä ja laitoit aamulla lyhyen paidan, joka ei edes peitä sinun rekkistä. Ei siinä vielä mitään, koska olet ihan innoissasi kun kerran vuodessa laitat farkut päälle. Ihmiset kehuvat kuinka hyvältä näytät ja kuinka sinun pitäisi käyttää useammin farkkuja. Tietäisittepä vaan, minkä taistelun minä kävin just näiden farkkujen kanssa aamulla ennen kun tulin kouluun. Pahinta on vielä se, kun tippuu jotain lattialle. Et kehtaa nostaa sitä heti, koska tuntuu että farkut räjähtäisi sen takia. No kumminkin päätät nostaa tippuneen kynän ja näet olan takaa kuinka yksinäinen koulukaverisi tuijottaa sinun farkkujen yli pursuavaa pyllyä. Nolona juokset pois kohti vessaa jolloin otat nämä kireät farkut pois ja otat syvän henkäyksen happea nyt kun voit vihdoin hengittää. Sitten tulee vaihe saada farkut takas jalkaan jolloin suoritat saman rituaalin kun aamulla. Tän jälkeen tulet tulokseen, että vihaat farkkuja, koska mikään niistä ei tunnu sopivan. Jotkut on liian isoja, ja jotkut liian kireitä. Tulet tulokseen, että käytät koko loppu elämäsi legginsejä tai muita joustavia feikkifarkkuja.
 Toinen lihava tyttö ongelma, jonka olen elämäni aikana huomannut on bikinit. Tottakai hyvä ystäväsi päättää pitää rannassa kemut, jossa kaikki sun kauniit ja hyvä kroppaset kaverit hilluu bikineissä. Sä istut siellä varjossa, koska et halua ruskettua yhtään enempää päälläsi musta iso huppari, koska sinulla ei ole kroppaa hillua bikineissä. Haluaisit olla samanlainen kun ne kaikki muut, joilla paistaa kylkiluut, mutta hyvä jos sait mustan hupparinkaan päällesi. Pahinta tässä on vielä se, että hyvä ystäväsi joka on just näistä hyvä kroppaisista kehottaa sua ottamaan vaatteet pois ja hengaamaan biitsillä bikineillä. Tokaset siihen vaan, että ''Näin on hyvä'' Vaikka ei todellakaan ole hyvä, kun ulkona on plussaa ainakin 20 astetta ja sä istut hupparissa, koska häpeät kroppaasi. Fat girl problems.
xoxo: Tyttö joka vihaa farkkuja ja bikineitä, Nimo

Ensimmäinen videopostaus - Ellens dance dare

Lue tämä ensin! Niin siis, Ellen Degeneresin alunperin perustama haaste, jonka minä Nimo Samatar olen ottanut vastaan. Ellens dance dare on siis haaste, jossa pitää tanssia jossain julkisessa paikassa randomin ihmisen takana ilman että hän huomaa sen. Arvaatkaapas minne tää tyttö lähti pyörimään? Enjoy! Kiitoksia vielä kuvaajatytöille Annikalle ja Lindalle. Ja kiitos Tale ku sain tanssii sulle! Ja kaikki bloggaajat haastan teijät tekemään tän saman ja muistakaa sitten ilmotella mulle kans.

Kerran pettäjä on aina pettäjä

Menin makaamaan sänkyyn, siinä toivossa, että nukahtaisin ja heräisin aamulla pirteänä kouluun. Mitä kävi? Hyörin ja pyörin mun sängyssä jonkun tunnin, jolloin rupesin ajattelemaan asioita. Mä oon muutenkin semmonen ihminen, että yöllä pimeässä makoillen sängyllä rupee ajatukset juoksemaan kovempaa ku Usain Bolt olympialaisissa. Mulla tuli mieleen mun kavereiden parisuhteet, joita oon tässä monia vuosia katsonut vierestä. On rakastuttu, on riidelty ja on erottu kymmeneksi minuutiksi ja taas palattu yhteen onnellisina. Mutta ennen kaikkea on petetty.
 Itse voin sanoa, että jos seurustelisin ja mieheni pettäisi jonkun toisen naisen kanssa, mä jättäisin sen saman tien. Mun mielestä kun ihminen pettää sua, se tarkottaa sitä, että se ei osaa arvostaa sua. Se ei osaa arvostaa sitä mitä hänellä sillä hetkellä on, kunnes sen menettää. Se luulee saavansa jotain muuta joltain muulta, mutta toisin yleensä käy. Sen myös olen huomannut, että nähtävästi olen yks harvoista jotka ajattelee näin.
 Tuntuu, että pettäminen on osa parisuhteita. Esimerkiksi yksi kaverini, joka on tänä päivänä seurustellut vuosia oli pettänyt hänen poikaystäväänsä ilman että poikaystävä edes asiasta suuttui. Toinen tuttu oli taas pannut kahta toista jätkää, johon poikaystävä oli vain tokaissut ''Enkö mä sulle riitä?'' Kolmas kaverini pettää varmaan tällä hetkellä ilman, että poikaystävä edes asiasta tietää. Mun kysymys onkin, miksi olla parisuhteessa jos sun tekee mieli olla jonkun muun kanssa?
 Mä voin omalta osaltani kertoa, että mä luulin kerran olevani rakastunut. Ei ,tällä kertaa, se ei ollut uni. Mä välitin tästä pojasta. Mä luulin, että tää poika on mulle se oikea, ja halusin olla hänen kanssa ikuisesti. Juteltiin yömyöhään puhelimessa, ja joka aamu heräsin tämän pojan viestiin, jossa hän toivotteli aamuja. Joka toinen päivä lähettiin yhdessä ulos ja pidettiin käsistä kiinni. Luulin, että mä vihdoin tiedän, mitä tarkoitti rakkaus. Kunnes sain tämän pojan parhaalta kaverilta tietää, että poika oli pannut 4 eri muijaa tän neljän kuukauden ajan mitä mä olin tuhlannut aikaa siihen. Yksi näistä tytöistä jonka kanssa tää poika oli peuhannut, on kihloissa, jonkun toisen raukan kanssa joka ei varmaan tänäkään päivänä tiedä tytön pettämisestä. Tottakai, te jotkut lukijat voitte nostaa hattua tälle jätkälle kun panee kaikkee mikä liikkuu. Mutta mä olin ihan paskana. Se keneen eniten luotin, petti mut. Musta tuntu ihan arvottomalta, ja että kukaan ei tule minua enää rakastamaan. Että kiitos vain Antti, jos tätä luet. 
 Sen jälkeen, mä oon ollut sitä mieltä, että kerran ku pettää, tulee aina pettämään. Mä ymmärrän, että jos ei halua menettää toista ja toinen on ollut monta vuotta elämässäsi. Siitä toisesta on tullut osa elämääsi, mutta miksi satutat jos välität niin paljon? Petit poikaystävän parhaan kaverin kanssa ja petit vain kerran, mutta asia ratkesi pienellä riidalla. Mutta onko se rakkautta? Onko pettäminen nykyään ihan okei? Sillä jos on, niin mä en edes halua rakastaa.
xoxo: Nimo

Pretty bitches

 Olin tulossa koulusta ja matkalla kotiin, kun huomasin vanhan kaverin jonka kanssa ei ole tullut pidettyä paljoa viime aikoina yhteyttä. Tottakai menin ihan innoissaan moikkaamaan, jonka jälkeen tämä tyttö oli mua kohtaan tosi tyly. Ihan selkeesti jonkin sortin asennevamma. Nyt kun istun kotona niin mä kategoroin tämän tytön luokkaan; Pretty bitches. Ne on sellaisia, jotka ovat ihan saatanan kauniita, mutta helvetin ilkeitä tyttöjä. Tyttöjä, jotka tietää olevansa kauniita ja ovat tosi koppavan ylimielisiä. Ihankuin se kauneus olisi pilannut koko tytön sisäpuolen. Hän luulee voivansa saada tässä maailmassa mitä vaan, koska on niin saatanan kaunis.
 Kun kehut tämän tytön kauneutta niin yleensä saat vastaukseksi jotain yhtä imelää, kuten ''ai kiitos'' ja semmosen ylimielisen silmienpyörittelyn. Se tietää sen jo. Mutta sitten on kanssa niitä pretty bitchejä, jotka yleensä esittää kaikissa kuvissa olevansa ruma, esim kirjoittamalla kuvatekstiksi ''vitsi oon ruma'' tai jotain sen tapaista. Me niin tyhmät ja ei niin kauniit tottakai lähdetään kehumaan näitä tyttöjä ihan sen takia, koska ne on oikeasti tosi kauniita. Tämä tyttö siis kerää vain huomiota. Jotkut pretty bitchesit ei edes ole kauniita, mutta on pretty bitchejä, koska yhteiskunta on aivopessyt heitä luulemaan itsestään ihan liikaa.
 Tämmöset tytöt ovat myös tosi ilkeitä ja kun puhut heille heistä paistaa omahyväisyys yli. Kaikki keskustelut yleensä kääntyvät siihen, miten hän on niin hyvä kaikessa, ja hänellä on käynyt niin ja näin. On myös niitä tyttöjä, jotka esittävät tyhmää koska haluaa vielä kaiken huomion jälkeen vielä lisää, esim kysymällä tyhmiä kysymyksiä, vaikka tietää itse jo vastauksen taikka sanomalla muuten vaan jotain niin tyhmää. Muutenkin tän kategorian tyttöjen unelmat on jotain niin saakelin urpoa. ''Mä haluan ison talon, rikkaan miehen ja ferrarin'' Bitch please, laita se kaunis perse takasin siihen koulun penkille ja tienaa omat rahasi. Sitten on kanssa niitä pretty bitchejä, joilla on paljon vihaajia. Tosin nämä tytöt luulevat, että ihmiset vihaa heitä koska he ovat niin kauniita. Eipäs vihaa, vaan sen takia, että olet niin bitch. Nämä tytöt luulevat olevansa parempia kuin me kaikki muut. Nämä tytöt luulevat, että heidän kakka ei haise.
 Eniten mua ärsyttää, nämä pretty bitchet jotka ovat niin kauniita, että luulevat osaavansa kaiken. Vain koska olet kaunis, ei tarkoita sitä, että voit tarttua siihen mikkiin ja rääkyä siihen siinä toivossa, että kaikki kehuvat sua. Istu alas neiti, ja palaa tänne maan pintaan. Vain koska olet kaunis, ei tee susta mallia. Mua ärsyttää ihan suunnattomasti nämä pretty bitches, jotka luulevat olevansa jotain Tyra Banksin tasoa vaan koska ovat kauniita.
 Tän jälkeen kun olet lukenut tämän, sulla tuli ihan varmasti joku ihminen mieleen joka on pretty bitch. Ei sille voi mitään, että on kaunis, mutta ei se tarkota sitä, että voit olla bitch. Mä kehotan myös kaikkia mun lukijoita olemaan itsevarmoja, mutta ei liian itsevarmoja, että teistä ei tule tälläisiä kun tämä tyttö johon tänään törmäsin.
xoxo: Nimo