I Do?

 Ekaksi haluun sanoa, että en halua kenenkään loukkaantuvan mun tekstistä, koska nää on vaan mun omia mielipiteitä. Mielipiteet on kuin perseenreikä, jokaiselta löytyy.
  16 vuotta takana, 2 parisuhdetta ja 1084 säätöä. Toi kertoo musta paljon, en oo niitä ihmisiä jotka tarvii toisen kiehnäämään viereen, että pärjäisin elämässä. Oon miettiny mun sinkkuutta tässä vähän aikaan ja tajusin, että ihmiset vähättelee sinkkuutta. Ihan ku se ois jotenkin huono juttu. Oot muka cool jos sulla on poikaystävä. Here's the point, kaikki jotka on parisuhteessa toivoisi, että saisi olla edes päivän sinkku. Tarkotan tällä ihmisiä, jotka on seurustellut pitkään. Sinkut haluu olla parisuhteessa ja varatut sinkkuja? En tajuu, ihmisille ei riitä mikään. Mä en tykkää seurustella, tai virallistaa mitään suhdetta kenenkään kanssa. Koska sitkun se on virallista relationshipista tulee relationshit.
  Toinen asia, mikä ottaa mua niin päähän on se, että pikkuteinit(mukaan lukien itseni) luulee tietävänsä jotain rakkaudesta. Mua vituttaa ihan sikana, kun joku 11 vuotias(just päässy ala-asteen kingiksi) jauhaa facebookissa kuinka ne rakastaa tyttöystäväänsä. Oikeesti parisuhteen pohjana on se, että ollaan läpäl lähetelty ''alaks olee''-viestejä. En usko, että kukaan 16 vuotias voi kokee jo rakkauden. Vahvaa ihastumista kyllä, mutta ei rakkautta. Moni ikätoverini luulee, että pakko löytää nyt ''se oikee''. Mikä pointti siinä on, miksi pitää kiirehtiä, kun koko elämä on edessä. Mä ainakin haluun nähdä vaihtoehtoja ja sitten valita se parhain niistä. Mun mielestä kukaan ei voi olla onnellinen jos kokoajan ettii sitä Mister Rightia. Miks etsiä, kun voi odottaa, että se tulee. Jos sun elämään on tarkotettu joku, niin se ilmestyy jossain vaiheessa. Ennemmin tai myöhemmin. Mä uskon kohtaloon, varmasti huomaa sen tässä mun kirjotuksessa.
  Teinikihlaus on mun mielestä naurettavaa ja kiirehtimistä. Mulla on monia kavereita, jotka on mennyt kihloihin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Ja en mitenkään haluu kääntää niille selkää, koska oon tätä mieltä, mutta jos ne on mun ystäviä ne ymmärtää mun pointin. Teinikihlausta voi luokitella kahteen ryhmään. Ne, jotka pelkäävät menettävänsä toisen ja haluaa merkin toiselta, että on ikuisesti sinun. Ja ne, jotka on vaan yksinkertasesti niin tyhmiä, että ei tajua, että kihlaus on arvokasta ja suurta. Ymmärrän sen jos haluaa antaa sormuksen, merkkaakseen sen että sitoudutaan, mutta silti come on. Musta tuntuu, että teinikihlaus vie sen kihlauksen tärkeyden ja arvon. Ennen vanhaan kihlaus tarkotti sitä, että mennään naimisiin, tehdään lapsia ja eletään loppuun asti yhdessä. Mutta nykyään se on täysin muuttunut. Miksi mennä kihloihin ihmisenkaa jonkakaa ei oo valmis menemään naimisiin henkisesti ja fyysisesti? U are a child, kasvakaa eka ja sit menkää kihloihin!
xoxo; Nimo