Pää lyö tyhjää

     Oon ollu kolme tuntia koneella, miettiny mistä kirjotan. Sit kelasin mitä välii mistä kirjotan, kunhan kirjotan. Varotan jo nytten tää teksti sisältää paljon turhia asioita.

    Puhelin soi, en jaksanu vastata, katoin vaan vierestä kun se vilkkuu kuin viimeistä päivää. Vihdoin raahauduin kattomaan kuka soittaa. Siellä oli se idiootti, täyskusipää jätkä. En jaksa mainita nimeä, mutta varmasti henkilö tunnistaa itse itsensä. Aattelin että pakko vastata, entä jos on jotain tärkeetä. Joo, noi on vaan tekosyitä, halusin vaan puhuu sille. Tää jätkä selittää ja selittää ja selittää sen päivästä, just semmosta juttua joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei kiinnostanu koko jätkä yhtään, vaikka oikeesti tykkään siitä ihan sikana. En vaa jaksanu sen ylimielisyyttä ja sen vitun kuivia läppiä.

   Sitten se kysyy mua ulos, mietin ja aattelin ''what the hell, ei mul oo parempaakaan tekemistä''. Puhelu loppuu ja jätkä on jo tulossa meille päin. Panikoin kun en tiedä mitä laittaa päälle, mutta laitan vaan jotain. Lähden kotoa ja törmään siihen jo meidän rapussa. Hän kattoo mua suoraan silmiin ja hymyilee. Katon sitä ja tuntuu ihan kuin hän olisi rumentunu viime näkemästä. Kai se on vaan se kun hän on ollut mulle niin kusipää, niin näkee ihmisen eri tavalla.
    Hän selittää kaikkee turhaa ja nauran, vaikka ei ees ollu hauska juttu. Mennään tupakalle ja tuijotetaan toisiamme vuorotellen pitkään. Oli kuoleman hiljasta, huomaa että jokin ei mätsää. Sitten mä päätin, että oon vaa sille kun kaveri ettei ois niin tylsää. Heitän mun vitun hyvää läppää ja meil alkaa juttu taas toimia. Jätkä selittää mulle että kuinka se ihastu muhun jo sillon ekan kerran kun nähtiin yms paskaa. Sit sen jälkee se selittää et kuin se pyörittää naisia ja kertoo sen taktiikoista. Aattelen ''mitä vittua, ei yhtään ristiriitasempaa jätkää sit löytäny nimo'' Sit se tulee askel kohti mua, kumartuu mua päin. Sillä jätkä on helvetin pitkä. Sit se suutelee mua, tuntu ihan ku oisin hetken jossain toisessa maailmassa. Rainbows and Unicorns- meininkiä, tuntu oikeesti siltä. Sydän hakkas, pyörrytti ja oli hirvee pissahätä samaa aikaa. En ikinä ois uskonu, että toi jätkä vie multa jalat alta taas.
    Oon sinänsä pettyny itteeni, sillä olin just pääsemäs siitä yli ja jatkamas eteenpäin. Mut sitten palaanki samaan pisteeseen. Tiiän, että vaan satutan itteeni tätä menoo. Toi jätkä on maailman kusipäin ja ihanin samaa aikaa. Välillä toivon etten koskaan olisi tutustunu koko ihmiseen. Olisi paljon parempi ilman sitä. I dont do the love shit, tää ei oo yhtään mun tapasta. Tarkottaaks tää, että Nimo Samatar on rakastunu? Vitut, Nimo Samatar ei tuu koskaan rakastumaan.
Päivän kysymys; Miten voi vihata ja tykätä ihmisestä samaa aikaa?
xoxo; Nimo