Papa don't preach

  Isäinpäivä lähestyy, kaikki panikoi mitä ostan isille tai teenkö millasen kortin. Se on tosi hienoo, että jaksaa muistaa isää ja hemmottelee sitä edes yhtenä päivänä. Mun mielestä se pitäis kyl olla niin joka päivä, isät on rikkaus jota jokainen ei välttämättä omista.
   Esimerkiksi, olin päiväkodissa yks päivä ja siel oli yksi lapsi joka innoissaan teki korttia papalleen. Sitten menin kysäsemään miksi se ei tee isälle? Tiiän oli tyhmää, aatella et isyys on iha itsestäänselvyys. Tää lapsi katto mua suoraan silmiin ja vastasi itsevarmasti ja epäröimättä ''ei mulla ole isää'' Hämmästyin ja kadutti, että kehtasin kysästä. Tää lapsi vaikutti ihan siltä että ei sitä kiinnosta isät ku sillä on pappa. Tosi hienoa, että sillä on edes joku. Tää asia jäi häiritsee mua ja iltapäivällä kysäsin työpaikkaohjaajaltani asiasta. Hän kertoi, että lapsi on keinohedelmöityksellä tehty. Kauheeta, miettikää ettei ikinä saa tietää minkä näköinen isäsi on tai millainen isänpuoleinen suku on. Kävelee kadulla ja yrittää arpoo että kuka isäni on? Dont get me wrong, tiiän että elämässä pärjää kunhan on oikeanlainen tukiverkko. Monet kasvaa ilman isää, joten oikeesti arvostakaa teidän isiänne.
   Sitten toinen lapsi tuli kysymään multa miksi minä en tee iskälleni korttia. Meinasin sanoa koska isäni on kusipää, mutta tajusin ettei lapselle voi sanoa niin. Heitin hatusta jonkun tekosyyn, mutta oikeasti mun isä on kusipää. Kunnioitan sitä ihan sikana, mutta se on tehny mulle mun elämän aikana niin paljon kaikkee paskaa, että en edes ymmärrä miksi välillä kunnioitan sitä. En ala avautuu teille mitä kaikkea on käynyt, vaikka varmasti heräs mielenkiinto. Sanotaan, että ei se oo ansainnu isänpäiväkorttia. Välillä kyllä toivoisin, että minulla olisi ihan tavallinen isä joka kattoisi futista ja olisi rento, mutta ei sitä kaikkee voi saada. Oon tyytyväinen elämääni tämmösenä ku se on, enkä semmosena mitä haluisin sen olevan.
   Mulla on monia ystäviä, jotka on avioerolapsia. Sanotaan, että avioerolapset pärjää elämässä paremmin. Itsehän olen yksi niistä, joten nyt tiiätte miksi oon niin viisas. Phyyy. On niitä lapsia jotka joutuu menee isiltä äitille ihanku heittelis jotain palloa. Mutta avioerolapset olkaa iloisia, että teillä on molemmat osapuolet teidän elämässänne. Isät ovat ikuisesti veressäsi, geeneissäsi ja mielessäsi, vaikka mitä kävisi. Isät on osa elämääsi ikuisesti, vaikka ei olisi paikallakaan. Mulle ainakin äiti on ollu mulle molemmat, eli äitini on ollu mulle äiti ja isä samaan aikaan. Joten jos joutuisin tehä isänpäivä kortin tekisin sen äitilleni.
   Mun pointti on nyt, että isänpäivä lähestyy. Muistakaa olla kilttejä isille, isäpuolille, papoille ja vaikka papille kunhan muistatte olla edes yhden päivän mukavia niille jotka ovat sinun elämässäsi ''se isi''.
xoxo; Nimo