From this day forward

Love; Is like a flying bird with beautiful wings, u dont even know which bird it is
Mun mielestä toi on niin hyvin sanottu rakkaudesta, ei oikeesti tiedä mitä se sana tarkottaa, mutta tietää ehkä miltä se tuntuu tai näyttää. Monet ei koskaan oo rakastunu tai kokenut mitään semmosta tunne sekamelskaa. Rakkaus on mun mielestä ikuista, jos sä oikeasti rakastat jotain ihmistä, henkilöö se ei tuu koskaan muuttumaan. Tuut aina rakastamaan sitä hautaan asti.
 ''Rakastan sua'' on mun mielestä raiskattu juttu. Monet hokee tätä, ilman syytä tai tarkoitusta. Ja ton kahden sanan merkitys häviää. Mulla on ainaki sillee, etten sano koskaan kellekkään tollee jos en tarkota. Mä voin sanoo ihmiset jota oikeasti rakastan on mun äiti, perhe, Annika ja pari menetettyy ihmistä joita oikeasti rakastin. Muista mä välitän ihan sikana. En tiiä rakastanko? Miehet ei välttämättä ymmärrä että rakastan sua, voi olla tytölle iso juttu. Olin seurustellu mun eksänkaa ehkä kuukauden ja se jauho kokoajan tota. En koskaan sanonu sille takas, kiemurtelin siitä pois. Mun mielestä niin ei pidä sanoo jos ei tarkota. Ja sitä paitsi ei se jätkä ollu mitenkää jalatalta-tyyppinen. En ees pitäny siitä, vihasin sitä(rakas eksä jos luet tätä, älä suutu!). Tosin viha ja rakkaus kulkee käsi kädessä. 
 Hyvä esimerkki rakkaudesta on mun äiti. Se on ollu viisi kertaa naimisissa eri miehenkaa. Se ei oo koskaan rakastanu ketään niistä. Ja monesti se sano ettei tuu koskaan rakastumaan. Pienestä asti se aina kerto mulle kaikkee mitä miesten kanssa ei kannata tehä. Äitini on kuin ekspertti. '' Älä rakasta, vaan nauti'', Oli mun äitin motto. Mun äiti ei oo koskaan rakastanu mut silti se on yks onnellisimmista ihmisistä melkein aina. Herää kysymys. Oks rakkaus ees niin iso juttu? Mun mielestä ei, kunha ite on onnellinen niin kaikki hyvin. Tai sit mulla on vaa joku sukuvika. Sit et jauhetaan ''se oikea'', ei yksin kertasesti voi olla yksi ainut oikea. Fyysisesti, psyykkisesti ja henkisesti ajateltuna ei ihminen kykene löytämään tätä ''oikeaa''. Mun mielestä pitää kiertää kaikki maholliset, että on valinnan varaa. Jos ois vaan yks oikea, ei sul oo aikaa ettii sitä. Ja et muutenkaa tiiä millo se kävelee ohi. Jos on ''se oikea'', miten määrittelee ''sen väärän''?
 Kun pistää googleen sanahakuun ''rakkaus'', tulee sydänsairaudet. Se on totta, että rakkaus on hyvä, mutta erittäin huonokin. Koska jos rakastat jotain ihmistä, teet hänen eteen kaiken etkä ajattele viisaasti tai itseesi. Rakkaus aiheuttaa sydänsuruja, eli sydänsairauksia.
    Mietin monesti, että olisi kiva jos olisi yksi jätkä joka oikeesti sais mut ihan pilviin. Ja oisin ihan sekasin siitä. Mutta en uskalla avaa sydäntäni kellekkään, koska en halua että kukaan mua satuttaa. ''Mitä lähemmäs päästät, sitä kipeempää''. Mulla on yksi ihminen tällä hetkellä, jota voisin ehkä tulevaisuudessa rakastaa, mutta sekin on epätäydellisesti täydellinen. Pelottavaa tommonen, muutenki siinä on niin paljon vikoja. Esim se ei osaa olla yhen tytön mies, joten se on aika pilluhaukka. Se selittää mulle kokoajan, että se oikeesti lopettaa semmosen ja et se oikeesti tykkää musta blaablaablaa. Mutta tiiän ettei se koskaan pysty lopettamaan, miettii et jos aletaan seurustelee niin se heti pettäis mua. En haluu semmost paskaa, joten mielummin annan sille jo nytten kylmää niskaan. Eihän kukaan meistä ole täydellinen, mutta eks ''sen oikeen'' pitäny olla?
  Mun ongelma on kans, etten pysty luottaa miehiin, niin monet miehet on mut pettäny. Isä, eno, veli, serkut... kaikki miehet. Ehkä oon vaan liian ongelma lapsi. But who cares? Ainoot miehet joita rakastan tässä maailmassa on HOMOT. Ne on ihailtavan rohkeita ja ihania. Mun elämänohje/viisaus teille on ''Tyttö ilman poikaystävää on kuin kala ilman polkupyörää''.
xoxo; Nimo