Oh, Africa

    Ne jotka tuntee mua on varmasti ihan hämillään, että Nimon suusta tulee tämmöstä tekstiä. Oon miettinyt tässä pari päivän sisään kaksikielisyyttä. Ne, jotka ei tiennyt olen siis kaksikielinen. On tehty joku tutkimus, ja tultu tulokseen, että kaksikieliset on viisaampia kun yksikieliset. Sit mä tajusin, että kaksikielisyydessä on moniakin konflikteja. Tuntuu, että ei osaa kumpaakaan täysin ja ei kuulu kumpaankaan. Esim mä oon syntynyt Suomessa, ja puhun Suomea joka päivä yms. Mutta sitten oon myös Afrikasta, ihanasta maasta nimeltä Somalia. Mun geenit, veri ja koko Nimon synty on Afrikasta. Suomalaiseksi en voi itteeni sanoa, koska oon ihan erinäkönen, mut sit jos menisin Somaliaan ihmiset varmasti pitäisi mua tosi länsimaisena, sillä en välttämättä käyttäydy samanlailla kun he, sillä toki kasvatustapa ja -ympäristö vaikuttaa siihen, millanen susta tulee.
     Monet kun miettii Afrikkaa, tulee mieleen nälänhätä, sodat, maailman isoin molo yms. Mulla ei itseasiassa tuu mieleen nuo, mulla tulee mieleen safarit, leijonat ja yli ystävälliset ihmiset. Afrikkalaisilla on ihmisen kunnioitus eri tasolla kun missään maailmassa, he avoimesti tervehtii jos tulet heidän kotiin ja halaa jne. Jotain mitä Suomessa ei paljon näe. Välillä toivon, että olisin syntynyt Afrikassa, mutta sinänsä ihan hyvä, etten syntynyt koska oisin ihan erilainen kun nyt.
    Mietin myös millasen miehen haluun, haluunks suomalaista junttia vai afrikkalaisen? Päädyin, että haluun afrikkalaisen, joka on vaalea. Sillä haluun, että mun lapsista tulee suht vaalee. Mä rakastan kaikkea Afrikassa, en kyllä oo koskaan käynyt siellä. Mutta on suunnitteilla, että kävisin siellä kattomassa mun mummia. Se on yks mun todo-listalla tällä hetkellä, haluun itse omilla silmillä nähdä mistä oon tullu ja kehittynyt. Mä rakastan yli kaiken Afrikkaa, vaikka siinäkin on huonoja puolija joita voisi kritisoida. Niin myös Suomessakin on, mutta rakastan myös sitä omalla tavalla. Kuulun molempiin fifty fifty.  
xoxo; Nimo