Young, Wild and Free

  Kauheeta, kun en ole taaskaan kirjotellut vähään aikaan. Ihan kauheeta, koska tää blogi on mulle kaikki kaikessa. Ja te lukijat mun yleisö, jota haluun tulevaisuudessakin viihdyttää. Ehkä siksi mulla ei oo niin kauheen hyvin mennykkään. Kauheeta, kun blogspotin ulkoasukin on muuttunut ja tuntuu etten enää osaa käyttää tätä. Olen tässä pari tosi motivoivaa kommenttia saanut teiltä rakkailta lukijoilta ja sen takia alkoi hirveä halu kirjottaa taas tyyliin joka viikko. Mulla on tosiaan ollut kone rikki ja muutenkin elämä kiireinen. Tuntuu, että kaikki ei mahdu samalle sivulle. Kaverit, koulu, blogi, viihde, sali ja miehet. Miten mä kerkeen välillä pysähtyä ja olla vaan itekseni? Mun mielestä se on tosi tärkeetä, viettää omaa aikaa omien ajatuksien kanssa. Vaikka ne välillä ajatukset onkin harhailevia ja ei kauheen hyviä.
  Vitsi, elämä on kyllä liian lyhyt. Elän hirveessä kiireessä joka päivä ja kaveritkin valittaa etten kerkee nähdä ja tehdä niittenkaa mitään. En mä voi revetä kaikkiin suuntiin. Mulla on myös semmonen huono tapa, että yritän tyydyttää kaikkia muita ihmisiä. Sen takia lupailen monia asioita ja pidemmän päälle huomaankin, että kello 23.00 ja lupasin mennä käymään kahvilla. Perun tottakai lupaukseni ja sitten moni loukkaantuu. Unikin jää vähäksi ja koko yön mietin sitä, että pahoitin toisen mielen. Annan teille hyvän vinkin. Älkää tyydyttäkö vain muita, älkääkä kumartako muita kun itteenne. Se voi käydä kauheen vaikeaksi nauttia elämästä.
  Voi kuulkaas, mulla on hirveitä mies-ongelmia ollut tässä vähään aikaan. Välillä haluisin osata lukea muitten ajatuksia ja ymmärtää miesten logiikkaa. Elämä olisi paljon helpompaa. Mua kyl ärsyttää ihan hirveesti kun pitää kiertää ja kaartaa ja esittää hirveän vaikeeta. Helpolla päästäisiin jos ihmiset kertoisi tunteistaan. Sillai ''Moi, tykkään susta'' Eikä niin, että pitää viikoja miettiä toisen ajatuksia ja tekoja. Monilla miehillä on semmonen ongelma, että sanoo yhtä ja tekee toista. Ainaki henkilökohtasista kokemuksistani olen huomannut sen. Ehkä mä oon vaan liian herkkä kaveri, niinkuin suurin osa meistä naisista. Ehkä muutan päivärutiiniani ja voin pitkästä aikaa muuttaa parisuhdetilannettani. Ehkä voisin alkaa keskittymään vihdoinkin, ''sen oikean'' ettimiseen. Ehkä se oikea onkin vaan väliaikaisesti oikea. Ehkä en osaa enään edes seurustella. Ehkä, Ehkä ja Ehkä kaikki on vaan ehkittelyä. Mä oon kyllä, niin vapaa sielu, että säälin sitä joka joutuu kesyttämään mua. En haluaisi kauheasti itteeni muuttaa. Haluan olla vapaa lintu kirkkaalla taivaalla, ilman huolen häivää. Joo, se on mun tavoite näille parille viikolle.
   Ärsyttävää, kun kaikki kaverit on alkanut ehdotella mulle erilaisia ''heinämiehiä'' Heinämiehet on mun käsityksen mukaan semmosia nössöjä, jotka on heinästä tehty(nimensä mukaan). Semmosia mulla on vaan ollut. Haluun semmosen miehen joka on kova kuin kivi mutta sisältä vaahtokarkkia. Nam vaahtokarkkia, taidan tästä käydä kaupassa ostamassa vaahtokarkkia.
xoxo; Nimo